Ota selvää seuraavista aiheista:
Miten alaikäisten geneettinen testaus
on säädetty? Missä iässä henkilöä
pidetään tarpeeksi vanhana antamaan suostumuksensa
testeihin?
Missä olosuhteissa lääkärin
vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa?
Voivatko vakuutusyhtiöt saada lain mukaan
tietoa geenitestien tuloksista?
Onko vakuutusyhtiöillä lainmukainen
oikeus muihin hakijan terveystietoihin?
Paina hiirellä aihetta, josta haluat lisätietoja.
Paina tästä, jos haluat
maakohtaista tietoa.
Miten alaikäisten geneettinen testaus
on säädetty? Missä iässä henkilöä
pidetään tarpeeksi vanhana antamaan suostumuksensa
testeihin?
Suomi
Alaikäisille voidaan tehdä geenitesti,
jos sen katsotaan olevan välttämätön heidän
omalle terveydelleen tai jos sitä tarvitaan perheenjäsenten
geneettisten sairauksien olemassaolon diagnosointiin. Geneettistä
testausta saatetaan käyttää myös silloin,
jos taudin odotetaan puhkeavan tässä iässä
tai jos se voidaan hoidon avulla estää. Muita geenitestejä
olisi lykättävä. Jos potilas on täyttänyt
15 vuotta ja hänen oletetaan ymmärtävän
testin tärkeyden, testi voidaan suorittaa potilaan kirjallisella
suostumuksella.
Espanja
Alaikäisten testauksesta ei ole laadittu
tiettyä säädöstä. Terveystesteissä
ja alaikäisten suojelussa pätevät alaikäisten
suojelulakiin ja Katalonian perhelakiin liittyvät yleissäännöt.
Molemmat soveltavat lakikoodeksissa "alaikäisen
parhaimmaksi eduksi" määriteltyä yleisperiaatetta,
joka antaa alaikäisille parhaan mahdollisen suojan.
Yleinen kelpoisuus on liitetty lainmukaiseen
täysi-ikäisyyteen, joka on Espanjassa säädetty
18 ikävuoteen. Terveysalalla toimivilla on lainmukainen
ja deontologinen velvollisuus tiedottaa alaikäisiä
asiasta, jos heidän oletetaan ymmärtävän
heitä koskettava tilanne, ja mahdollisuuksien mukaan
alaikäisiltä on saatava testeihin myös suostumus.
Joissakin kysymyksissä 16-vuotiaita ja toisissa 12-13
-vuotiaita pidetään "kypsinä alaikäisinä".
Iso-Britannia
Geenitestit noudattavat in vitro -diagnostiikan
lääketieteellisten laitteiden direktiiviä (In
Vitro Diagnostic Medical Devices Directive, 98/79/EC). Britannian
geneettisen testauksen neuvoa-antava komitea (the Advisory
Committee on Genetic Testing eli ACGT) - josta on nyt tullut
osa ihmisgenetiikkakomissiota - neuvoi hallitusta alaikäisten
geenitesteistä ja julkaisi geenitestauksen käytäntölain.
AGCT on ehdottanut lasten geneettistä, ennen oireilua
suoritettavaa testausta taudeista, joihin ei ole tällä
hetkellä hoitoa, ja jotka puhkeavat tavallisesti vasta
aikuisiässä. Alaikäisten geneettistä testausta
suositellaan ainoastaan osana kliinistä taudinmääritystä
lapsen jo oireillessa.
Alaikäisiä ei saa testata, ellei
siihen ole saatu kirjallista suostumusta. Englannissa, Walesissa
ja Pohjois-Irlannissa vain huoltaja voi antaa suostumuksen
alle 16-vuotiaan lapsen testaukseen. Oikeus voi olla soveltamatta
suostumusvaatimusta, jos se katsoo tämän olevan
lapsen parhaaksi. Lastenlain 1989 (the Children Act) pykälä
8 antaa tuomioistuimille vallan laatia "tapauskohtaisen
päätöksen" liittyen lapsen huoltajuuteen.
Ne voivat esimerkiksi myöntää luvan geenitestiin.
Skotlannissa suostumukseen liittyvä
laki on erilainen. Vaikka alle 16-vuotiaat lapset eivät
ole tavallisesti oikeustoimikelpoisia, Skotlannin oikeustoimikelpoisuusikälaki
(the Age of Legal Capacity (Scotland) Act) asettaa poikkeuksia
tähän yleissääntöön. Lapset
voivat hakeutua lääkehoitoon, jos he ovat asiantuntevien
lääkäreiden mielestä kykeneviä ymmärtämään
toimenpiteen luonteen ja sen mahdolliset seuraukset.
Portugali
Portugalissa alaikäisten geneettistä
testausta valvotaan ankarasti. Useamman kuin yhden lääkärin
on perusteltava geenitestin tarve perusteellisesti ja annettava
sille lupa. Molekyylibiologisia tutkimuksia voidaan suorittaa
vain tapauksissa, joissa lääkärin asiaan puuttuminen
voi mahdollisesti vähentää, pitkittää
tai estää kliinisiä seurauksia (vain yhdellä
poikkeuksella - jos henkilö haluaa saada lapsia). Lisäksi
vaaditaan vanhempien tietoinen ja kirjallinen suostumus potilaan
ollessa alle 18-vuotias.
Ranska
Ranskassa alaikäiset (alle 18-vuotiaat)
on suojattu 23. kesäkuuta 2000 päivätyn asetuksen
mukaan, joka liittyy geneettisiin sormenjälkiin (kansanterveyslaki).
Ainoastaan alaikäisten vanhemmat tai viralliset huoltajat
voivat antaa luvan testille. Luvan antamiseksi heidän
on annettava omaehtoinen, tietoinen suostumus kirjallisesti
(artikla R. 145-15-4). "Tietoisen" suostumuksen
antamiseksi vanhempien tai huoltajien on saatava lääkäreiltä
objektiivista ja tarkkaa tietoa asiasta. Alaikäisiltä
itseltään ei vaadita suostumusta, vaikka sellainen
sopimus onkin pakollinen biolääketieteellisessä
tutkimuksessa.
Ranskan laki tunnistaa kaksi tapausta:
Jos alaikäinen on jo sairas, geenitesti
voidaan määrätä vain, jos sen tuloksilla
voidaan hallita potilaan tilaa paremmin tai tuloksien avulla
voidaan auttaa muita perheenjäseniä.
Jos alaikäinen ei oireile, geenitestiin
liittyy toinen lisäehto: lapsen tai hänen perheensä
on hyödyttävä välittömästi hoidollisista
tai ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä. Jos
tautia ei voida millään tavoin estää tai
hoitaa, lainlaatijat kieltävät testauksen kunnes
alaikäinen saavuttaa täysi-ikäisyyden (Ranskassa
18 vuotta).
Saksa
Saksassa ei ole tiettyjä alaikäisten
geneettiseen testaukseen liittyviä lakisäädöksiä.
Yleisesti ottaen geenitestiin vaaditaan potilaan tai hänen
lainmukaisen huoltajan nimenomainen suostumus ja alaikäisten
tapauksissa vanhemmat voivat antaa siihen suostumuksensa lastensa
puolesta.
Lääkärien ammattiliiton
lääketieteellisten suositusten mukaan geenidiagnoosi
olisi kuitenkin tehtävä vain yksityiskohtaisen neuvottelun
jälkeen. Alaikäisten tapauksissa geenitesti tulee
lisäksi tehdä vain silloin, jos sairautta on mahdollista
hoitaa. Muussa tapauksessa geenitestiä olisi lykättävä.
Tanska
Geneettistä testausta ei ole Tanskassa
erityisesti säännötetty. Geneettistä testausta
voidaan suorittaa, kunhan lakia potilaan oikeuksista (Lov
om patienters retsstilling) vuodelta 1998 ja lakia lääkärintyön
harjoittamisesta (Lov om udøvelse af lægegerning
) vuodelta 2001 noudatetaan.
Laki potilaan oikeuksista määrää,
että yli 15-vuotias potilas voi antaa hoitoon tietoisen
suostumuksensa. Vanhemmille on kuitenkin ilmoitettava alaikäisen
päätöksestä ja heidän on päästävä
siihen osallisiksi, kunnes potilas täyttää
18 vuotta. Joissakin tapauksissa vanhemmat voivat antaa testiin
tietoisen suostumuksensa. Tämä tulee kysymykseen,
jos 15-17 -vuotias potilas on lääkärin mukaan
tehnyt päätöksen ilman että hän on
täysin ymmärtänyt sen seurauksia.
Euroopan Unioni
EU:lla ei ole aiheesta lainsäädäntöä.
Eri maiden kansalliset lait säännöttelevät
aiheen.
[Palaa aihevalikkoon]
Missä olosuhteissa lääkärin
vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa?
Suomi
Lääkärin vaitiolovelvollisuuden
rikkominen on Suomessa rikollinen teko, joka voi johtaa korkeintaan
kuuden kuukauden vankilatuomioon. Lääkärin
vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa ainoastaan tuomioistuimen
päätöksellä.
Espanja
Ammatillinen salassapitovelvollisuus on
suojattu jopa rikoslaissa sekä deontologisissa säännöissä.
Lääkärin vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa
vain jos salassapito aiheuttaa kansanterveydellisen vaaran
tai joissakin tapauksissa tiettyä vaaraa kolmannelle
osapuolelle.
Iso-Britannia
Britanniassa tietosuojalaki vuodelta 1998
(the Data Protection Act) panee käytäntöön
EU:n tietosuojadirektiivin ja järjestää henkilökohtaisten
tietojen yleisen suojan ja turvallisuuden, johon liittyvät
muun muassa terveydentilatiedot. Potilailla on oikeus vaatia,
että heidän terveystietonsa pidetään salassa.
Henkilöltä tarvitaan nimenomainen suostumus ennen
kuin lääkäri saa paljastaa mitään
häntä koskevaa tietoa.
Britannian lääkärineuvosto
the General Medical Council (GMC) antaa lääketieteen
harjoittajille neuvoa siitä, miten he voivat suojella
potilaaseen liittyvää salassapitovelvollisuutta.
GMC:n yleisohjeet toteavat, että suostumusta ei yleensä
tarvita, jos potilaat ovat jo suostuneet hoitoon ja jos tietojen
jakaminen edesauttaa tämän hoidon antoa.
Tämän lisäksi lääkärin
salassapitovelvollisuutta voidaan rikkoa vain silloin, jos
sitä pidetään koko kansan etuna. Jos potilas
ei suostu antamaan terveystietojansa eteenpäin ulkopuolisille,
kuten poliisille tai vakuutusyhtiölle, lääkärit
voivat paljastaa tiedot ainoastaan, jos se on välttämätöntä
potilaan tai muun henkilön suojelemiseksi kuolemalta
tai vaaralliselta vammalta.
Portugali
Kaikkien terveystietojen salassapitovelvollisuus
on katettu perustus- ja siviililaissa, koska lääkärit
ovat terveystietoihin nähden vaitiolovelvollisia. Lääkärin
vaitiolovelvollisuutta voidaan rikkoa ainoastaan tuomioistuimen
päätöksellä.
Ranska
Ranskassa tuomioistuimet voivat määrätä
kaikkien lääkintätietojen luovuttamisen, mutta
ainoastaan rikostapauksissa, joissa luovuttamiseen saadaan
oikeuden määräys ja Conseil de l'Ordre des
Médecins -liiton (Ranskan lääkäriliitto)
edustajan läsnä ollessa.
Saksa
Saksassa lääkärit ovat lain
ja lääkäriliiton ammatillisen käytössäännöstön
mukaan vaitiolovelvollisia. Lääkärin vaitiolovelvollisuutta
voidaan rikkoa ainoastaan potilaan henkilökohtaisella
suostumuksella tai tuomioistuimen päätöksellä
tapauksissa, joissa on kyse korkeamman arvon oikeudesta.
Jos potilas on alle 18-vuotias, muttei
enää lapsi, lääkäri saattaa olla
vaitiolovelvollinen jopa vanhempia kohtaan. Tällaisissa
tapauksissa lääkärin on tarkoin arvioitava
potilaan ja vanhempien edut.
Tanska
Joissakin erikoistapauksissa potilaan lääkintätietoja
voidaan toimittaa viranomaisille, organisaatioille, yksityishenkilöille
yms. ilman potilaan suostumusta. Tämä voi olla sosiaaliviranomaisten
harkinnan varassa. Lääkintätiedot on rekisteröity
tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Tämä
on ilmoitettu vuonna 1998 säädetyssä Tanskan
kansallisessa laissa potilaan oikeuksista (Lov om patienters
retsstilling).
Euroopan Unioni
EU:lla ei ole aiheesta lainsäädäntöä.
Eri maiden kansalliset lait säännöttelevät
aiheen.
Lääkärin vaitiolovelvollisuutta
voidaan kuitenkin rikkoa kaikissa Euroopan maissa ainoastaan
tuomioistuimen päätöksellä.
[Palaa aihevalikkoon]
Voivatko vakuutusyhtiöt saada lain
mukaan tietoa geenitestien tuloksista?
Suomi
Vakuutussopimukset perustuvat vakuutuksenottajan
antamaan tietoon ja hänen velvollisuutensa on olla totuudenmukainen.
Jos tiedon huomataan myöhemmässä vaiheessa
olevan väärää, tai jos oleellista tietoa
on pidetty salassa, sopimusehtoja on vahingoitettu.
Espanja
Vakuutusyhtiöillä ei ole oikeutta
suorittaa asiakkaillansa geenitestejä, eikä asettaa
geenidiagnoosia vakuutussopimuksen ehdoksi. Syrjinnän
välttämiseksi Euroopan suosituksia (terveydentilan
tutkimiseen tarkoitetuista geenitesteistä ja terveystietojen
suojelusta) käsittelevän neuvoston (the Council
of Europe Recommendations) antamia ohjeita noudatetaan. Neuvosto
määrää, että geenitestien vaatiminen
vakuutussopimusten laadinnassa ei ole lainmukaista. Yksityisyyssuoja
on turvattu samoin myös henkilökohtaisen tiedon
suojelemislaissa. Lisäksi kansainvälinen ihmisoikeus-
ja biolääketieteen sopimus (the Convention on Human
Rights and Biomedicine), joka on ratifioitu Espanjan toimesta,
kieltää geneettisistä syistä johtuvan
syrjinnän, ja julistus sairaiden oikeuksista (the Declaration
of the Rights of the Sick), jonka Katalonian eduskunta on
jo hyväksynyt, sanoo samaa.
Iso-Britannia
Toisin kuin monissa Euroopan maissa, Iso-Britanniassa
ei ole tällä hetkellä lakia, joka kieltäisi
vakuutusyhtiöitä saamasta tietoa geenitestien tuloksista.
1990-luvulta lähtien, jolloin geenidiagnoositestejä
alettiin käyttää tietyin edellytyksin, vakuutusyhtiöt
ovat ottaneet testien tulokset huomioon vakuutusmaksujen arvioinnissa.
Britannian vakuutusyhtiöiden liitto
the Association of British Insurers, johon kuuluu yli 400
yritystä, jotka hoitavat 96 % maan vakuutustoiminnasta,
on kehittänyt oman ammattisäännöstön
geenitestien käytöstä. Tämän säännöstön
mukaan vakuutusyhtiöt voivat pyytää vain jo
suoritettujen testien tuloksia, eikä yrityksillä
ole oikeutta vaatia vakuutuksenhakijaa käymään
testissä.
Lokakuussa 2001 ABI solmi kuitenkin terveysviraston
kanssa sopimuksen, joka määräsi geenitestien
tulosten käyttöön viiden vuoden kiellon. Kiellon
mukaan kenenkään ei tarvitse paljastaa vakuutusyhtiöille
geenitestien tuloksia, ellei kyseessä ole vakuutus, joka
korvaa kuolemantapauksesta yli 500 000 GB-puntaa (795 000
euroa) tai kriittisestä sairaudesta 300 000 GB-puntaa
(477 000 euroa). Lykkäyksen aikana ABI toivoo, että
hallitus pääsee yksimielisyyteen geenitestien käytöstä
vakuutusmaksujen arvioinnissa. Ihmisgenetiikkakomissio (the
Human Genetics Commission), joka neuvoo hallitusta uusien
ihmisgenetiikan kehitysten vaikutuksista ihmisiin ja terveydenhuoltoon,
ei usko, että lainsäädäntö, joka
kieltää vakuutusyhtiöitä käyttämästä
mitään geenitietoa, on oikea tie eteenpäin.
Ihmisgenetiikkakomissio uskoo, että henkilöllä,
jonka sukuhistoriassa on esiintynyt geneettisiä sairauksia,
pitäisi olla oikeus käyttää hyviä
testituloksia hyväkseen vakuutusmaksujen alentamiseksi.
Portugali
Portugalissa ei ole lakia, joka säännöttäisi
vakuutusyhtiöitä ja geenitestien tuloksia. Geenitietoon
liittyvä asetusehdotus tulee pian eduskunnan käsittelyyn.
Vakuutussopimukset perustuvat hakijan antamaan
ilmoitukseen omasta terveyshistoriastaan. Vakuutusyhtiöt
luottavat tämän ilmoituksen totuudenmukaisuuteen
ja jos vakuutuskorvausta pidetään kohtuullisena,
terveydentilatutkimusta ei vaadita.
Portugalin vakuutusyhtiöiden liitto
vakuuttaa kuitenkin, että se ei tällä hetkellä
vaadi hakijoilta geenitestiä, eikä se aseta heitä
kyseenalaisiksi geenitestien perusteella. Liitto saattaa kuitenkin
ryhtyä käytäntöön tulevaisuudessa.
Näiden sovittelujen näkökulmasta
oikeusasiamies ehdotti vuonna 2000 "julkisen rahaston"
perustamista, jonka oli tarkoitus taata perustakeet kaikille,
joita vakuutusyhtiöt pitävät suurena riskinä.
Tähän mennessä rahastoa ei ole kuitenkaan vielä
perustettu.
Ranska
Ranskassa ei. Geenitestejä voidaan
suorittaa ainoastaan lääketieteellisessä tai
tieteellisessä tarkoituksessa (siviililain artiklojen
16-10 ja kansanterveyslain L.145-15 mukaan). Yritykset testitulosten
saavuttamiseksi tai hankkimiseksi mihin tahansa muuhun tarkoitukseen
on rikollinen teko. Vakuutusyhtiöt eivät voi näin
ollen vaatia testiä tai käyttää tällaisesta
testistä saatua tietoa.
Vuonna 1994, ja myöhemmin vuonna 1999,
Ranskan vakuutusyhtiöiden liitto (joka edustaa 95 % alasta)
sitoutui olla käyttämättä geenitestien
tuloksia siinäkään tapauksessa, että vakuutuksenhakija
antaisi tulokset vapaaehtoisesti. Vuoden 1999 lykkäys
päättyy vuonna 2004.
Saksa
Saksassa ei ole tällä hetkellä
tiettyjä geenitesteistä saataviin tietoihin liittyviä
lakisäädöksiä. Eduskunnassa on lykätty
asian käsittelyä ja tällä hetkellä
geenitesteistä saatavaa tietoa käsitellään
kuten muutakin tietoa terveydentilasta.
Tällä hetkellä kaikilla
vakuutusyhtiöillä on kuitenkin olemassa vapaaehtoinen
velvollisuus olla vaatimatta tietoa vakuutuksenhakijoiden
geenitesteistä. Jotkut asiantuntijat vaativat tällaisen
tiedon yleistä kieltämistä.
Tanska
Tanskassa vakuutusyhtiöillä ei
ole oikeutta pyytää potilaan geeneihin tai sairausriskiin
liittyvää tietoa. Tämä on määrätty
vuonna 1997 laaditussa lakimuutoksessa, joka toi voimaan muutoksen
Tanskan kansalliseen vakuutusjärjestelylakiin vuodelta
1986 (Lov om forsikringsaftaler).
Euroopan Unioni
EU:lla ei ole aiheesta lainsäädäntöä.
Eri maiden kansalliset lait säännöttelevät
aiheen.
Euroopan vakuutusyhtiöiden liitto
(the European Association of Insurers eli Comité Européen
des Assurances, CEA) tiedottaa web-sivuillansa (http://www.cea.assur.org),
että "Mikään eurooppalainen vakuutusyhtiö
ei vaadi geenitestiä". (Asiakirja päivätty
18.3.1998).
[Palaa aihevalikkoon]
Onko vakuutusyhtiöillä lainmukainen
oikeus muihin hakijan terveystietoihin?
Suomi
Kuten yllä on mainittu, vakuutuksenottaja
on velvoitettu antamaan oikeudenmukaista tietoa. Terveystietoihin
pääsee käsiksi vain potilaan suostumuksella.
Espanja
Vakuutusyhtiöillä ei ole pääsyä
potilaiden kliinisiin tietoihin: vakuutusyhtiöt voivat
kuitenkin vaatia hakijoilta, että nämä käyvät
vakuutussopimusta varten yrityksen lääkäreiden
tutkimuksissa tai tarkastuksissa. Vakuutuksenantajat saattavat
lisäksi vaatia vakuutuksenhaltijalta tietoa tämän
terveydestä, jonka on oltava totuudenmukaista sopimusperusteisen
vilpittömyyden perusteella. Oletetaan, että molempien
osapuolten välillä vallitsee sopimusperusteinen
vapaus ja tasa-arvoisuus, mikä ei kuitenkaan päde
jokaisessa tapauksessa.
Iso-Britannia
Terveysvakuutusta haettaessa henkilöä
pyydetään yleensä täyttämään
lomake, jossa hän ilmoittaa yksityiskohtia sairaushistoriastaan.
Koska tämä muodostaa lain mukaan sitovan asiakirjan,
vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä
maksamasta vakuutuskorvauksia, jos annettu tieto on väärää
tai riittämätöntä.
Vakuutusyhtiö voi kirjoittaa henkilön
lääkärille ja pyytää tältä
lisätietoja, mutta lääketieteellisiin raportteihin
pääsystä määräävän
lain (the Access to Medical Reports Act 1988) mukaan vakuutusyhtiön
on saatava tähän suostumus henkilöltä
itseltään. Tämän lain mukaan henkilöllä
on myös oikeus nähdä kaikki häntä
koskevat lääketieteelliset raportit, jotka on valmisteltu
vakuutustarkoitukseen.
Lain puitteiden täydentämiseksi
vakuutusala on laatinut monia turvallisuus- ja salassapitovelvollisuuskäytäntöjä,
joiden mukaan ala toimii.
Portugali
Kyllä, mutta vain hakijan suostumuksella.
Asetus nro 176 (26. heinäkuuta 1995)
säännöttää velvollisuuden tiedon
ilmoittamisesta vakuutussopimustapauksessa, joka vaatii lääkärintarkastusta
(artikla 5). Artikla 20 toteaa, että "[liittyen]
vakuutussopimuksiin, jotka riippuvat lääkärintarkastuksista,
siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö kieltäytyy
sopimuksesta tai suostuu siihen korkeampaa vakuutusmaksua
vastaan, hakijan terveydentilan johdosta (...) hakijalle voidaan
kertoa tilanteesta vain lääkärin toimesta,
ellei voida kohtuudella olettaa, että nämä
olosuhteet olivat jo hänen tiedossaan".
Toisaalta, koska vakuutussopimus solmitaan
siinä uskossa, että hakija ilmoittaa tiedot vilpittömästi,
kauppalain artikla 429 määrittää, että
kaikenlaisten oleellisten tai tiedossa olevien tosiasioiden
poisjättäminen vakuutetun osapuolen toimesta mitätöi
vakuutussopimuksen. Tässä yhteydessä hakijan
on vastattava kaikkiin kysymyksiin totuudenmukaisesti.
Ranska
Ranskassa vakuutuksenhakijoita suojelee
lääkinnällinen erioikeus. Ainoastaan hakijat
tai heidän lainmukaiset edustajansa ovat oikeutettuja
saamaan terveyteen liittyvää tietoa tai todistuksia.
Yksinomaan hakijoilla tai heidän edustajillaan on tämän
jälkeen oikeus päättää, haluavatko
he antaa tietoja vakuutuksenantajalle ja heidän (ei lääkäreiden)
on täytettävä ja allekirjoitettava "terveyskysely",
joka vaaditaan vakuutushakemukseen.
Vakuutuksenantajille työskentelevät
konsultoivat lääkärit voivat antaa suosituksensa
hakijan antamien lääkintätietojen perusteella
(minkä tahansa tiedon saaminen kolmannelta osapuolelta
on rikkomus lääkinnällistä erioikeutta
vastaan) ja heidän ei tarvitse vastata mihinkään
lääkintätietoihin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi
vakuutusyhtiön konsultoivan lääkärin nimittäminen
välittäväksi lääkäriksi on rikkomus
kansanterveyslakia kohtaan (artiklat 710-2 ja 710-2-2). Vakuutuksenantajat
voivat suojella itseään tarkoituksella annettujen
väärien lausuntojen seurauksilta mitätöimällä
vakuutussopimuksen.
Saksa
Saksassa vakuutussopimukset perustuvat
yleisesti hakijan itse antamaan tietoon ja yksittäisten
sopimusten ehdot riippuvat hakijan terveyteen liittyvän
enemmän tai vähemmän laajan kyselyn vastauksista.
Kuinka monta ja minkä tyyppistä kysymystä esitetään
ja vaatiiko vakuutusyhtiö lisäksi nimetyn lääkärin
suorittamaa tutkimusta, riippuu esim. hakijan iästä.
Vakuutusyhtiön ja vakuutuksenhakijan välisessä
suhteessa hakijan velvollisuuksiin kuuluu antaa totuudenmukaista
tietoa. Harhaanjohtavat lausunnot saattavat myöhemmin
vaikuttaa sopimuksen ehtoihin.
Vakuutusyhtiöt eivät voi vaatia
tietoa hakijan tai vakuutetun terveydestä ilman tämän
nimenomaista suostumusta. Useimmat vakuutussopimukset sisältävät
kuitenkin kohdan, joka vaatii hakijan suostumuksen ja joka
antaa vakuutusyhtiölle oikeuden lähettää
kyselyn suoraan hakijan lääkärille.
Tanska
Tanskassa vakuutusyhtiöillä on
oikeus päästä käsiksi henkilön tämänhetkisen
ja aikaisemman terveydentilan tietoihin. Niillä on lisäksi
oikeus tiedustella perheenjäsenten tämänhetkisestä
ja aikaisemmasta terveydentilasta. Tämä on määrätty
vuonna 1997 laaditussa lakimuutoksessa, joka toi voimaan muutoksen
Tanskan kansalliseen vakuutusjärjestelylakiin (Lov om
forsikringsaftaler) vuodelta 1986.
Euroopan Unioni
EU:lla ei ole aiheesta lainsäädäntöä.
Eri maiden kansalliset lait säännöttelevät
aiheen.
Euroopan vakuutusyhtiöiden liitto
(the European Association of Insurers eli Comité Européen
des Assurances, CEA) tiedottaa web-sivuillansa (http://www.cea.assur.org),
että yleinen toimintaperiaate kaikkialla Euroopassa on
pyytää hakijoita täyttämään
kysely terveystilastaan. Kysely sisältää "monia
kysymyksiä hakijan terveydestä - tai tarkemmin sanottuna
niistä sairauksista, joista hän on kärsinyt
- sekä kysymyksiä lääkintähoidosta
ja lääkärintutkimuksista, joita hänelle
on suoritettu". Mikään eurooppalainen vakuutusyhtiö
ei vaadi geenitestiä. Muita testejä, kuten HIV-testiä,
saatetaan joskus vaatia henki- tai työkyvyttömyysvakuutuksissa,
jos vakuutettu summa on suuri.
[Palaa aihevalikkoon]
|
