Euroopan Unionissa asuvien keskimääräinen elinikä on 78,6 vuotta (74,7 vuotta miehillä ja 82,5 vuotta naisilla).

Terveenä vietetty keskimääräinen elinikä on kaikkien Euroopan Unionin kansalaisten kesken kuitenkin 70,4 vuotta (68,2 vuotta miehillä ja 72,6 vuotta naisilla). Riippuvuussuhde mittaa työvoimaan kuuluvien ja kuulumattomien välisen suhteen. Taloudellinen riippuvuussuhde ottaa myös työttömien määrän huomioon. Pitkäaikaissuunnittelussa on työllisyyttä luonnollisesti vaikeampaa arvioida kuin demografisia suuntauksia kuten syntyvyyttä tai kuolleisuutta.

Ennen maiden välisten lakisääteisten erojen arviointia kannattaa verrata niiden välisiä demografisia faktoja ja ennakoitavissa olevia lukuja.

Ota selvää seuraavista aiheista.

Kuinka monta prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita ja miltä tämän ikäryhmän tulevaisuus näyttää? Kuinka korkeita ovat tämänhetkinen elinikä ja terveenä vietetty elinikä?
Kuinka korkeita ovat lain säätämä eläkeikä ja varsinainen keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä (johtuen varhaiseläkkeistä yms.)?
Miten vanhusten perustoimeentulo on turvattu laissa?
Ovatko lapset velvollisia pitämään huolta vanhemmistaan?
Onko lääkehoidosta kieltäytyminen laillista?
Ovatko avustettu itsemurha ja eutanasia laillisia?

Paina hiirellä aihetta, josta haluat lisätietoja. Paina tästä, jos haluat maakohtaista tietoa.

Kuinka monta prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita ja miltä tämän ikäryhmän tulevaisuus näyttää? Kuinka korkeita ovat tämänhetkinen elinikä ja terveenä vietetty elinikä?

Suomi
Suomessa 15 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias ja vuoteen 2050 mennessä tämän ikäluokan odotetaan laskevan lähemmäs EU:n keskiarvoa. Tällä hetkellä suomalaisten elinikä on 77,4 vuotta (73,7 vuotta miehillä ja 81,2 naisilla). Suomalaisten terveenä vietetty elinikä on 68,8 vuotta (66,1 vuotta miehillä ja 71,5 naisilla).

Espanja
Espanjassa 16,2 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Noin 36 000 ihmistä ylittää tämän ikäkynnyksen joka kuukausi. Odotettu elinikä on miehillä noin 74,4 vuotta ja naisilla 81,5 vuotta.

65-vuotiaiden miesten odotetaan elävän vielä 16 vuotta ja naisten 19,8 vuotta. Espanja on elinikään liittyen käynyt läpi todellisen vallankumouksen kehittyneen terveydenhuollon, lääketieteen ja elinolosuhteiden ansiosta. 85 % väestöstä saavuttaa "korkean iän".

Espanjassa on nyt suhteellisesti enemmän yli 65-vuotiaita, koska yleinen ja lapsikuolleisuus ovat laskeneet ja koska nuorempia ihmisiä on vähemmän.

Iso-Britannia
Iso-Britanniassa on tällä hetkellä 18,1 % kansasta yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2031 mennessä lähes neljäsosa (23 %) väestöstä on yli 65-vuotiaita. Nousun odotetaan hidastuvan ja vuoteen 2051 mennessä arvioidaan, että vain noin 24 % Iso-Britannian väestöstä on yli 65-vuotiaita.

Tällä hetkellä Iso-Britannian kansalaisten keskimääräinen elinikä on 77,5 vuotta (75 vuotta miehillä ja 79,9 vuotta naisilla). Vaikkei Iso-Britanniassa ole mitään hyvää terveenä vietetyn eliniän mittausmenetelmää, alustavien tutkimusten mukaan arvioidaan, että terveenä vietetty elinikä on noin 10 vuotta vähemmän kuin koko elinikä.

Portugali
Vuonna 2000 Portugalissa oli 1 533 800 yli 64-vuotiasta (eli 15,3 % koko väestöstä).

Tällä hetkellä portugalilaisten keskimääräinen elinikä on 76,9 vuotta (73,47 vuotta miehillä ja 80,30 vuotta naisilla).

Portugalilaisten terveenä vietetty elinikä on nykyään 65,8 vuotta (62,2 vuotta miehillä ja 69,4 naisilla).

Ranska
16 % ranskalaisista on yli 65-vuotiaita (21 % on yli 60 eli 12,1 milj. ihmistä). Tämä luku saattaa nousta lähes 30 %:iin vuonna 2050. Vuonna 2020 yli 80-vuotiaita saattaa olla 4 miljoonaa ja vuonna 2040 jopa 7 miljoonaa.

Ranskalaisten miesten elinikä on 74,9 vuotta ja naisten 82,4 (1999 INSEE:n luvut). Sukupuolten välinen kuilu on Ranskassa suurin koko EU:n alueella. Ranskalaisten naisten elinikä on maailman korkein japanilaisten jälkeen. Ranskalaisten miesten elinikä on kuitenkin EU:n keskiluokkaa.

Naiset elävät vammaisina tai muista riippuvaisina hieman alle 8 vuoden ajan ja miehet noin 5,5 vuotta. 1 417 000 henkilöä yli 60-vuotiaista on liikunta- tai kehitysvammaisia tai riippuvaisia muista. Tämä luku saattaa nousta 6-14 %:lla vuoteen 2010 mennessä ja 50 %:lla vuoteen 2040 mennessä.

Saksa
Saksassa yli 16 % väestöstä on nykyään 65-vuotiaita tai vanhempia (19,97 % naisista ja 13,17 % miehistä). Tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä Saksassa on enemmän 65-vuotiaita ja sitä vanhempia kuin 15-vuotiaita ja sitä nuorempia.

Vuoteen 2030 mennessä yli 26 % saksalaisista on yli 65-vuotiaita (lähes 29 % naisista ja 23,4 % miehistä). Ja vuoteen 2050 mennessä Saksassa on lähes joka kolmas nainen (32 %) ja joka neljäs mies (25 %) 65-vuotias tai sitä vanhempi.

Tällä hetkellä saksalaisten elinikä on 77,5 vuotta (74,4 vuotta miehillä ja 80,6 naisilla). Tilastollisesti katsottuna miespuolinen henkilö, joka on tänä päivänä 60-vuotias, elää vielä 19 vuoden ajan, kun taas samanikäisen naisen elinikä on 83,3 vuotta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan Saksassa odotettu elinikä on 69,4 vuotta (67,4 vuotta miehillä ja 71,5 vuotta naisilla).

Tanska
Tanskassa 15 % väestöstä on tällä hetkellä yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2020 mennessä heistä on 19 % yli 65-vuotiaita, vuoteen 2030 mennessä osuus on 21 % ja vuoteen 2040 mennessä 23 %.

Elinikä on 76,7 vuotta; 74,3 miehillä ja 79,0 naisilla.
Terveenä vietetty elinikä on 63,5 vuotta; 62,9 miehillä ja 64,1 naisilla.

Euroopan Unioni
EU:ssa keskimääräinen elinikä on syntyessä 78,6 vuotta (74,7 miehillä ja 82,5 naisilla).

Asia on EU:ssa monimutkaisempi keskimääräisen terveenä vietetyn eliniän kohdalla. Koska elinikä pitenee iän myötä, pitkän elämän laadusta muodostuu tärkeä kysymys. Terveenä vietetyn eliniän käsite (kutsutaan myös aktiiviseksi eliniäksi tai ilman vammoja vietetyksi eliniäksi) viittaa siihen keskimääräiseen vuosimäärään, jonka henkilö voi odottaa elävänsä ilman toimintarajoitteita, jotka johtuvat yhdestä tai useammasta kroonisesta sairaudesta. On vaikeaa verrata tarkkaan maiden välisiä terveenä vietettyjä elinikiä niiden laskennallisten ja käsitteellisten erojen vuoksi. Lisätietoa:
http://www.ifa-fiv.org/menu7_demographie/menu7_ageing_ang.htm
http://www.unece.org/stats/links.htm

1/3 eurooppalaisista on yli 50-vuotiaita ja 1/5 yli 60-vuotiaita. 1900-luvun alussa odotettu elinikä oli Euroopassa 47 vuotta, kun taas 100 vuotta myöhemmin se on noussut 65 vuoteen.
Vuonna 2050 Euroopan väestön eliniäksi arvioidaan syntyessä keskimäärin 77 vuotta.

[Palaa aihevalikkoon]

Kuinka korkeita ovat lain säätämä eläkeikä ja varsinainen keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä (johtuen varhaiseläkkeistä yms.)?

Suomi
Lain säätämä eläkeikä on 65 vuotta ja varsinainen keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä 59 vuotta.

Espanja
Espanjassa ihmiset jäävät yleisen säännön mukaan eläkkeelle 65-vuotiaina. Tämä on lain määräys, mutta henkilö voi jäädä poikkeuksellisesti myös varhaiseläkkeelle.

Ikääntyminen aiheuttaa huomattavaa painetta sosiaaliturvajärjestelmille (eläke- ja terveydenhuoltokulut).

Iso-Britannia
Iso-Britanniassa ei ole määrättyä eläkeikää - työelämässä voi jatkaa niin kauan kuin haluaa. On kuitenkin määrätty tietty ikä, jolloin henkilö on oikeutettu valtion eläkkeeseen. Tällä hetkellä vakiintunut eläkeikä on naisilla 60 ja miehillä 65 vuotta. Vuosien 2010 ja 2020 välillä naisten eläkeikä tulee nousemaan. 6. huhtikuuta 2020 lähtien valtion eläkeikä on 65 vuotta sekä miehillä että naisilla.

Huolimatta tämänhetkisestä sukupuolten välisestä erosta, joka määrää minkä ikäisenä on mahdollisuus saada valtion eläkettä, keskimääräinen eläkeikä sekä miehillä että naisilla on Iso-Britanniassa noin 65 vuotta. Alin eläkeikä on Euroopassa 59 vuotta italialaisten naisten kohdalla ja korkein 67 vuotta tanskalaisilla miehillä ja naisilla.

Britanniassa vanhempien ihmisten osallistuminen työelämään on yksi teollisuusmaiden vähäisimpiä. Vain 5,2 % yli 65-vuotiaista on palkallisessa työsuhteessa verrattuna Ruotsin 10,2 %:iin, USA:n 12,4 %:iin ja Japanin 22,1 %:iin.

Portugali
Portugalissa lainmukainen eläkeikä on 65 vuotta. Henkilö voi kuitenkin hakea varhaiseläkettä täytettyään 55 vuotta, jos hän on työskennellyt kaiken kaikkiaan 30 vuoden ajan (tässä tapauksessa eläkemäärä alenee).

Portugalissa varsinainen keskimääräinen eläkeikä on 65 vuotta miehillä ja 62 naisilla.

10,7 % koko Portugalin väestöstä pysyy aktiivisena yli 64-vuotiaina.

Ranska
Vuodesta 1983 lähtien lain määräämä eläkeikä on ollut Ranskassa 60 vuotta. Ikä on kuitenkin alhaisempi tietyille julkisen sektorin työntekijöille (esim. sotilasvoimien henkilökunnalle tai rautatietyöntekijöille) sekä naisille, jotka ovat kasvattaneet vähintään kolme lasta.

Todellinen keskimääräinen eläkeikä on itse asiassa 61,8 vuotta. Naiset jäävät eläkkeelle 62,5 -vuotiaina ja miehet 60,5 -vuotiaina.

Noin 10 % väestöstä jää eläkkeelle ennen 60 vuoden ikää, 57,3 % 60-64-vuotiaina ja 33,2 % 65-vuotiaina tai sen jälkeen. Keskimääräinen eläkeikä on 72 vuotta.

Nykyään ranskalaiset elävät keskimäärin 20 vuotta eläkkeelle siirtymisen jälkeen, kun vuosimäärä oli vuonna 1975 vain 10,6.

Saksa
Saksassa lainmukainen eläkeikä on 65 vuotta, mutta tietyille ammattiryhmille on olemassa useita poikkeavia sääntöjä. Johtuen Saksassa järjestetyn vanhustenhoidon muodosta maasta ei ole saatavana tietoa keskimääräisestä eläkeiästä.

Vuonna 2000 kansaneläkettä nauttivien keskimääräinen eläkeikä oli 57 vuotta. Vuonna 2000 lakisääteistä eläkevakuutusta ("gesetzliche Rentenversicherung", pääasiassa työntekijöitä) saavien henkilöiden keskimääräinen eläkeikä oli 60,2 vuotta (59,8 miehillä ja 60,5 naisilla).

Tanska
Tanskassa lainmukainen eläkeikä on 65 vuotta. Jos henkilö kuitenkin täytti 60 vuotta ennen 1. heinäkuuta 1999, hänen on odotettava eläkkeelle pääsyä 67-vuotiaaksi asti. Varsinainen eläkeikä on 61-62 vuotta.

Euroopan Unioni
Vaikka järjestelmät vaihtelevat maiden mukaan useimmissa Euroopan maissa, lainmukainen eläkeikä on 65 vuotta. Nykyään varsinainen keskimääräinen eläkeikä on Euroopassa 60 vuotta naisilla ja 59,5 vuotta miehillä.
Huomio: Tieto koskee EU-15:ttä.

[Palaa aihevalikkoon]

Miten vanhusten perustoimeentulo on turvattu laissa?

Suomi
Kansaneläkelaki (1956) takaa kaikille yli 65-vuotiaille perustoimeentulon, johon kuuluu sosiaaliavustus ja perustuslaissa turvattu oikeus hoitopalveluihin. Lisäksi kaikki taloudellisesti toimeentulevat henkilöt kuuluvat vakuutusjärjestelmän piiriin. Kansaneläkettä ei makseta, jos tämä työeläke ylittää annetun rajan.

Espanja
Espanjassa keskimääräinen vanhuuseläke on noin 555 euroa. Tarkka rahamäärä riippuu henkilön työvuosien määrästä ja suoritetuista sosiaaliturvamaksuista.

Iso-Britannia
Tällä hetkellä valtion peruseläke on kokonaisuudessaan 75,50 GBP (119,09 euroa). Jos henkilö ei ole maksanut sosiaalivakuutusta riittävän monen vuoden ajan (jos hän on esimerkiksi työskennellyt ulkomailla suurimman osan elämästään), hänellä on oikeus vain osaan valtion eläkkeen kokonaismäärästä.

Tapauksessa, jossa henkilö saa ainoastaan valtion eläkettä, hallitus korottaa hänen tulonsa 98,15 GBP (154,76 euroon), jos kyseessä on yksittäinen henkilö, tai 149,80 GBP (236,21 euroon), jos kyseessä on pariskunta. Tätä kutsutaan "minimi-tuloturvaksi".

Huhtikuusta 2003 lähtien Eläkehyvitys (Pension Credit) palkitsee eläkeläiset, jotka säästävät työelämänsä aikana tai jotka jatkavat työntekoa vielä eläkeiän jälkeen.

Kansanterveyslaitos antaa ilmaista terveydenhuoltoa kaikille Iso-Britanniassa asuville, eläkeläiset mukaan luettuna. Jos henkilö on vammautunut, hänelle annetaan lisäapua.

Portugali
Portugalin perustuslain mukaan kaikilla portugalilaisilla on oikeus sosiaaliturvaan, ja vanhustenhoito on valtion vastuulla. Kaikki työntekijät, valtio itse mukaan luettuna, suorittavat kuukausimaksuja rahastoon, jotka myöhemmin elämässä palautuvat työntekijöille eläkkeen muodossa.

Tämän järjestelmän lisäksi henkilöt voivat vapaasti täydentää näitä eläkkeitä yksityisellä sektorilla (kuten pankkien ja vakuutusyhtiöiden eläkkeillä). Näiden täydennysten (joita kutsutaan yleisesti PPR:ksi) kysyntä on kasvamassa.

Ranska
Ranskassa yleinen eläkejärjestelmä takaa täyden eläkkeen (50 %) henkilöille, jotka ovat olleet työelämässä 40 vuoden ajan. Jos työvuosia on vähemmän, eläke laskee. Ranskassa on käytössä 6 800 euron suuruinen vuosittainen vähimmäisavustus ja yksinäiselle henkilölle myönnettävä 400 euron kuukausieläke, jota kutsutaan RMI:ksi (vähimmäistulot). Sosiaalihuolto myöntää lisäksi monia lisäavustuksia vanhemmille vähätuloisille henkilöille: asuntotukea, lääkekorvauksia, kotiapua, kotihoidontukea yms.

Saksa
Saksassa monet ihmiset, jotka työskentelevät suoraan valtiolle tai julkisoikeudellisille organisaatioille ("Beamte", eli virkamiehet, sotilaat, tuomarit yms.), on oikeutettu valtion maksamiin eläkkeisiin ("öffentlich-rechtliches Altersicherungssystem").

Suurin osa säännöllistä työtä tekevistä on lain mukaan sidottu lakisääteiseen eläkevakuutukseen ("gesetzliche Rentenversicherung"), jota maksetaan eläkkeelle siirtymisen jälkeen kuukausittain työelämässä ansaittuun palkkaan suhteutettuna. Tämän järjestelmän mukaan tällä hetkellä työssä käyvien on ansaittava ne rahat, joista maksetaan vanhuksien vanhuuseläkkeet samana ajanjaksona. Väestön muuttuvan ikäjakauman ja sitä seuraavan työikäisten kasvun johdosta järjestelmästä on muodostunut viime vuosien aikana yksi Saksan puhutuimmista poliittisista aiheista. Yksityisiä ammatinharjoittajia ei ole lain mukaan sidottu tähän järjestelmään, mutta he voivat sijoittaa eläkkeeseen vapaaehtoisesti.

Lisäksi monilla saksalaisilla on yksityinen vanhustenhoito, joka takaa heille asianmukaisen kuukausitulon eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Tanska
Tanskan kansaneläkelaki (Lov om social pension) vuodelta 2001 takaa kaikille yli 65-vuotiaille kiinteähintaiset tuet. Kansaneläke perustuu asumiskriteeriin ja se maksetaan kaikille, jotka ovat asuneet Tanskassa vähintään kymmenen vuoden ajan ollessaan 15-65-vuotiaita. Viisi vuotta kymmenestä on oltava välittömästi ennen eläkkeen maksamista.

Tanskan kansallisen lisäeläkelain (Lov om Arbejdsmarkedets Tillægspension, vuodelta 2001) mukaan on lisäksi olemassa myös täydentävä työmarkkinaeläke (Labour Market Pension Fund eli ATP). Tämä on työntekijöiden pakollinen sosiaalivakuutusmaksu, jonka edut riippuvat työn kestosta ja suoritetuista maksuista.

Euroopan Unioni
Euroopassa sosiaaliturvajärjestelmät vaihtelevat maittain. Euroopan unioni on kuitenkin hiljattain julkaissut suuren määrän raportteja ja tutkimuksia, joiden avulla se pyrkii edistämään yhtenäisempää sosiaaliturvajärjestelmää.

[Palaa aihevalikkoon]

Ovatko lapset velvollisia pitämään huolta vanhemmistaan?

Suomi
Ei.

Espanja
Espanjassa sukulaiset, sekä jälkeläiset että vanhemmat, ovat velvollisia huolehtimaan toisistaan Espanjan siviililain otsikon VI, artiklojen 143-144 mukaan, jotka määrittelevät "sukulaisten välisen hoidon".

Iso-Britannia
Ei. Jos Iso-Britanniassa asuva vanhus haluaa muuttaa vanhainkotiin, hänen on todennäköisesti myytävä talonsa pystyäkseen maksamaan hoidon. Jos vanhuksella ei ole omaa taloa, jonka hän voisi myydä, valtio maksaa hoidon tai osan siitä.

Portugali
Ei.

Ranska
Ranskassa ei ole olemassa lakia, joka pakottaisi lapset - vaikka heillä olisi suuretkin tulot - pitämään huolta vanhemmistaan näiden iästä tai riippuvuustilasta huolimatta. Toisaalta lapset voivat pyytää tuomaria määräämään vanhemmat holhouksen alaisuuteen, jolloin lapset voivat huolehtia vanhempien omaisuudesta, jos nämä eivät enää itse kykene siihen.

Saksa
Tällä hetkellä joissakin tietyissä tapauksissa lapset ovat itse asiassa lain mukaan velvoitettuja pitämään huolta vanhemmistaan. Vanhukset, jotka eivät ole oikeutettuja minkäänlaisiin eläkkeisiin ja joilla ei ole myöskään minkäänlaista vanhustenhoitoa tai omaisuutta, voivat - kuten kaikki tarpeessa olevat - hakea sosiaaliapua. Tässä tapauksessa viranomaiset vaativat maksetut rahat takaisin vanhuksen lapsilta, jos näiden kuukausitulot ylittävät tietyn rajan.

1. tammikuuta 2003 lähtien uusi laki takaa perusturvan kaikille yli 65-vuotiaille, jotka ovat sen tarpeessa. Jos perusturvaa nauttivan vanhuksen lapset ansaitsevat kuitenkin enemmän kuin 100 000 euroa vuodessa, heidät velvoitetaan tukemaan vanhempiaan taloudellisesti.

Tanska
Ei.

Euroopan Unioni
Euroopan komissio tai parlamentti ei ole laatinut lainsäädäntöä tai suositusta asiasta.

[Palaa aihevalikkoon]

Onko lääkehoidosta kieltäytyminen laillista?

Suomi
Potilaslaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1993. Se sisältää säännöksiä potilaiden oikeudesta lääkehoitoon sekä heidän oikeudestaan kieltäytyä siitä niin halutessaan. Potilaan on mahdollista tehdä myös kirjallinen hoitotestamentti, joka takaa esimerkiksi sen, ettei potilasta elvytetä ilman hänen tahtoaan.

Espanja
Espanjassa on 25. huhtikuuta voimaan tulleen yleisen terveyslain 14/1986 artiklan 10.9 mukaan laillista kieltäytyä hoidosta.

Kaikilla kansalaisilla on seuraavat oikeudet liittyen asianmukaiseen kansanterveydenhoitoon: (9) Oikeus kieltäytyä hoidosta, paitsi pykälässä 6 ilmoitetuissa tapauksissa, joihin henkilön on pyydettävä vapaaehtoista vapautusta seuraavan artiklan pykälän 4 määräämien ehtojen mukaan.

Artikla 6. Tapauksesta vastuussa olevan lääkintätyöntekijän esittämien vaihtoehtojen vapaa valitseminen. Henkilön aikaisemmin laatima kirjallinen suostumus vaaditaan kaikkeen väliintuloon, paitsi seuraavissa tapauksissa:

a) Jos puuttumattomuus aiheuttaa kansanterveydellisen riskin.
b) Jos potilas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä, jolloin päätösoikeus siirtyy potilaan perheelle tai läheisille sukulaisille.
c) Jos tilanteen kiireellisyys ei salli viivästymistä, koska se saattaisi johtaa peruuttamattomiin vammoihin tai hengenvaaraan.

Iso-Britannia
Iso-Britanniassa oikeustoimikelpoinen aikuinen voi lain mukaan kieltäytyä hoidosta myös siinä tapauksessa, että päätös lyhentäisi hänen elinaikaansa huomattavasti. Tästä ovat poikkeuksena kehitysvammaiset ja jälkeenjääneet henkilöt mielenterveyslain (the Mental Health Act) mukaan, 1983.

Alle 18-vuotiaiden lasten osalta tilanne ei ole selvä, ja laki on lasten hoidon kannalla. Joissakin tapauksissa alle 18-vuotiaat lapset voivat antaa hyväksyntänsä hoidolle, vaikka se olisi vanhempien toiveiden vastainen. Mutta jos alle 18-vuotias kieltäytyy hoidosta, vanhempien on mahdollista kumota päätös. Joissakin tapauksissa voidaan hakea oikeuden päätös siitä, pitäisikö lääkärin jatkaa hoitoa.

Portugali
Kyllä. Mutta jos henkilön elämä on vaarassa, vain hänellä itsellään on oikeus hoidosta kieltäytymiseen, nimenomaisesti ja vapaasti (hänen perheensä on myös oikeutettu siinä tapauksessa, että henkilö ei itse pysty enää ilmaisemaan tahtoaan).
Tässä tapauksessa kuitenkin myös lääkäri voi kieltäytyä henkilön hoidon jatkamisesta.

Portugalilla ei ole erityistä lainsäädäntöä potilastestamenteista. Mikään ei kuitenkaan estä henkilöä laatimasta hoitotestamenttia, joka ilmoittaa, että hän toivoo kuolevansa esimerkiksi kroonisessa vegetatiivisessa tilassa.

Ranska
Ranskassa potilas voi kieltäytyä hoidosta, mutta lääkäri ei saa kieltää hoitoa. Siviililaissa (artiklat 16-1 ja 16-3) määrättyjen ihmisen loukkaamattomuuteen ja koskemattomuuteen perustuvien periaatteiden mukaan lääkäri ei voi pakottaa henkilöä suostumaan terveystutkimukseen tai lääkehoitoon. Lääkärin on kuitenkin kerrottava potilaalle kaikista seurauksista, jotka johtuvat heidän kieltäytymisestään ja lääkäreiden on yritettävä suostutella potilaat hoitoon (laki lääketieteen etiikasta, artikla 35). Jos lääkäri päättää poikkeuksellisesti lopettaa potilaan hoidon, hänen on varmistettava hoidon jatkuvuus ohjaamalla potilas toiselle lääkärille. Lääkärit voivat toimia ottamatta potilaan toiveita huomioon vain silloin, jos tapaus on erittäin kiireellinen, potilaan elämä on vaarassa tai potilas on henkisesti sairas ja vaaraksi itselleen tai muille. Kuka tahansa lääkäri, joka kieltäytyy auttamasta loukkaantunutta tai sairasta henkilöä, voidaan haastaa oikeuteen.

Saksa
Saksassa kaikilla potilailla on oikeus valita hänelle annetun lääkintähoidon määrä ja kokonaisvaltaisuus. Jokainen henkilö, joka kykenee antamaan suostumuksensa, voi tehdä "hoitotestamentin", joka säätää lääkintähoidon siinä tapauksessa, että potilas ei pysty enää itse kertomaan lääkäreille mitä hän haluaa. Hoitotestamentti voidaan tehdä kirjallisesti tai siihen voidaan nimetä uskottu mies. Myös alle 18-vuotiaat nuoret voivat laatia hoitotestamentin, mutta siinä tapauksessa lääkäreiden on saatava sille lainmukaisen holhoojan hyväksyntä.

Aktiivinen eutanasia on Saksassa kuitenkin laiton, eikä sitä voida suorittaa edes siinä tapauksessa, että potilaan hoitotestamentti sitä pyytää.

Tanska
Tanskan kansallinen laki potilaan oikeuksista (Lov om patienters retsstilling) vuodelta 1998 toteaa, että mitään hoitoa ei aloiteta tai jatketa ilman potilaan suostumusta. Henkilö voi laatia hoitotestamentin, jossa hän ilmoittaa hoitoon liittyvät toiveensa.

Tanskassa on kaksi poikkeusta, joiden kohdalla potilas ei voi kieltäytyä hoidosta. Epidemiatapauksissa sisäasiainministeriö voi terveyshallituksen suosituksesta määrätä pakollisen hoidon aloitettavaksi. Tämä on todettu viranomaisten määräämässä tartuntatautien vastaisessa Tanskan kansallisessa laissa (Lov om foranstaltninger mod smitsomme sygdomme) vuodelta 1979.

Toinen poikkeustapaus koskee henkilöitä, jotka ovat henkisesti sairaita tai vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Nämä henkilöt voidaan pakottaa hoitoon. Tämä on todettu Tanskan kansallisessa vapaudenmenetys- ja psykiatrisen pakkohoidon laissa (Lov om frihedsberøvelse og anden tvang i psykiatrien, vuodelta 1998).

Euroopan Unioni
Euroopan komissio tai parlamentti ei ole laatinut lainsäädäntöä tai suositusta asiasta.

[Palaa aihevalikkoon]

Ovatko avustettu itsemurha ja eutanasia laillisia?

Suomi
Potilaslaki sisältää säännöksiä myös eutanasiasta. Suomessa aktiivinen eutanasia (ns. armomurha) ja passiivinen eutanasia (ns. kuolinapu) on erotettu toisistaan. Aktiivinen eutanasia ei ole laillista. Passiivinen eutanasia sallitaan kuitenkin esim. parantumattomasti sairaan potilaan hoidon lopettamisessa.

Espanja
Espanjassa eutanasia ja avustettu itsemurha katsotaan rikollisiksi teoiksi rikoslain artiklan 143.4, organisaatiolain 10/1995 (23. marraskuuta) mukaan. "Jokainen, joka edesauttaa aktiivisesti suoralla ja välttämättömällä teolla toisen ihmisen kuoleman tämän henkilön nimenomaisesti, vakavasti ja yksiselitteisen näin pyytäessä, ja jos uhri kärsii vakavasta sairaudesta, joka johtaa välttämättä kuolemaan, saa yhden tai kahden asteen alemman tuomion kuin tämän artiklan kohdissa 2 ja 3 ilmoitetut henkilöt".

Iso-Britannia
Ihmisoikeuslaki vuodelta 1998 (The Human Rights Act) määrää, että henkilön oikeus elää turvataan lailla.

Iso-Britanniassa on laitonta auttaa ketään tekemään itsemurhaa. Hiljattain vaikeasti vammaisen Diane Prettyn tapauksessa tuomioistuin kielsi Prettyn aviomiestä auttamasta vaimoaan lopettamaan elämänsä. Prettyn vamman vuoksi hän ei kyennyt itse lopettamaan elämäänsä ilman apua. Englannin lain mukaan hän voisi lopettaa elämänsä vain silloin, jos hän on fyysisesti kykenevä suorittamaan sen itse.

Eutanasia on rikollinen teko ja se käsitellään murhana, josta voidaan antaa elinkautinen vapausrangaistus. On kuitenkin laillista, että potilas kieltäytyy elämää pidentävästä hoidosta.

Joissakin tapauksissa lääkärit voivat laillisesti ja eettisesti keskeyttää lääkehoidon, jos sen jatkaminen olisi hyödytöntä tai sillä ei voitaisi saavuttaa minkäänlaista parannusta.

Portugali
Portugalissa ei keskustella kovinkaan aktiivisesti eutanasiasta. Aktiivinen eutanasia ja passiivinen eutanasia (jota kutsutaan myös kuolinavuksi) on erotettu toisistaan. Molemmat ovat Portugalissa laittomia, ja niistä rangaistaan, jos vahvistettu, vapausrangaistuksella (korkeintaan 3 vuotta).

Ranska
Ei. Eutanasia on Ranskassa kielletty huolimatta siitä, suoritetaanko se hoitajan tai muun henkilön toimesta, koska "kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta aiheuttaa kuolemaa tahallisesti" (laki lääketieteen etiikasta, artikla 38). Eutanasia on lain, lääketieteellisen käytännön ja etiikan kanssa ristiriitainen, ja siitä nostetaan hoitajaa vastaan syyte rikollisesta toiminnasta. Käytännössä "kuolinapu" (tunnetaan myös "passiivisena" eutanasiana) suvaitaan. Tämä käsittää parantumattomasti sairaiden potilaiden hoidon (kuten sydän- tai hengitysavun) keskeyttämisen.

Saksa
Koska itsemurha ei ole Saksassa lakisääteinen rikos, avustettua itsemurhaa ei yleisesti pidetä rikoksena, jos tapon viimeinen vaihe (esim. myrkyn nieleminen) tapahtuu itsemurhaa tekevän henkilön omasta toimesta. Kuitenkin, jos avustava henkilö on läheinen sukulainen tai lääkäri, hänet voidaan asettaa syytteeseen, koska tällainen henkilö katsotaan potilaan tai sukulaisen elämän lailliseksi takaajaksi.

Kaikenlainen aktiivinen eutanasia on Saksassa laitonta, vaikka henkilö sitä vaatisikin. Eutanasiasta on Saksassa kuitenkin keskusteltu silloin tällöin, erityisesti sen jälkeen, kun aktiivinen eutanasia laillistettiin Alankomaissa.

Tanska
Tanskan kansallinen laki potilaan oikeuksista (Lov om patienters retsstilling) vuodelta 1998 toteaa, että passiivinen eutanasia, kuten parantumattomasti sairaiden hoidon lopettaminen, on laillista. Aktiivinen eutanasia tai avustettu itsemurha eivät ole lainmukaisia.

Euroopan Unioni
Euroopan komissio tai parlamentti ei ole laatinut lainsäädäntöä tai suositusta asiasta.

[Palaa aihevalikkoon]