Toivotko enemmän elämää päiviisi vai päiviä elämääsi?

Tällä hetkellä ei ole vielä käytössä teknologiaa, joka pidentäisi ihmisen elinkaarta, mutta lähitulevaisuudessa se saattaa olla mahdollista. Nyt onkin korkea aika miettiä mitä yhteiskuntamme pitäisi tehdä näillä uusilla mullistavilla innovaatioilla niiden mahdollisesti toteutuessa.

Lisäksi on otettava huomioon, että elämän pidentymisellä olisi myös valtavat taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset seuraukset. Onko pitkä elämä jotakin sellaista, mihin yhteiskuntamme olisi pyrittävä? Olisiko meidän saavutettava enemmän elämää päiviimme vai päiviä elämäämme?

Miten elämän piteneminen vaikuttaisi yksilön elämänlaatuun? Olisimmeko vanhoina riippuvaisia toisista ihmisistä, kärsisimmekö vuosikausia huonosta terveydestä tai käyttäisimmekö vuosikymmeniä vanhemman sukulaisen hoitamiseen? Tai olisivatko 'uudet' vanhat niin hyväkuntoisia, että saisit pelätä isoäitisi varastavan poikaystäväsi?

Elämän pidentäminen on herännyt monia eettisiä, käytännöllisiä ja taloudellisia kysymyksiä:

Olisiko kaikilla maailman ihmisillä tasa-arvoinen mahdollisuus pitkäikäisyyteen? Ja jos olisi, miten se saavutettaisiin? Ja pitäisikö se ylipäätään saavuttaa?

Onko yhteiskunnalla varaa ylläpitää vielä monilukuisempaa vanhempaa sukupolvea? Mihin ikään saakka meidän pitäisi tehdä työtä, jos eläisimme paljon vanhemmiksi?

Yhteiskunnassamme ihmisten elinikä kasvoi huomattavasti jo 1900-luvulla - miksi se ei siis voisi kasvaa myös tulevaisuudessa?

Mitä tapahtuu, jos sukupolvet "vaihtavat paikkaa": jos lapset eivät haluaisikaan käyttää vanhenemista hidastavaa teknologiaa, pidettäisiinkö heidän päätöstään itsemurhana?

Onko totta, että elämme vain kerran, ja että meitä odottaa määräpäivä, joka saa meidät haluamaan jotakin isompaa ja tarkoituksenmukaisempaa elämäämme?

Arvostammeko vanhuksia myös silloin, jos heidän määränsä kasvaa räjähdysmäisesti?

Miten kolmas maailma pystyy vastaamaan vanhusten kasvavaan määrään - edes tällä hetkellä kasvavaan - ilman geeniteknologiaa?