Euroopan Unioni (EU) noudattaa yhteistä geneettisesti
muunnettujen elintarvikkeiden politiikkaa, ja lainsäädäntö
valmisteltiin EU-tasolla. Eri kansalliset lait heijastavat
tätä yhteistä politiikkaa sovittaen sitä
hieman omien valtioidensa käytäntöihin.
Ota selvää seuraavista aiheista:
Onko geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden
tuottaminen laillista?
Onko geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden
maahantuonti laillista?
Kuka päättää, mikä
on laillista?
Onko geneettisesti muunnetut ruoka-aineet etiketöitävä?
Otetaanko lain etiikat huomioon?
Paina hiirellä aihetta, josta haluat lisätietoja.
Paina tästä, jos haluat
maakohtaista tietoa.
Onko geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden
tuottaminen laillista?
Suomi
Tämän määrää
EU-laki.
Espanja
Tämän määrää
EU-laki.
Iso-Britannia
Tämän määrää
EU-laki.
Portugali
Tämän määrää
EU-laki.
Ranska
Tämän määrää
EU-laki.
Saksa
Tämän määrää
EU-laki.
Tanska
Tämän määrää
EU-laki.
Euroopan Unioni
Geneettisesti muunnettu ruoka valmistetaan
tavallisesti geneettisesti muunnettuja kasveja käyttämällä.
Jos tutkija haluaa EU:n alueella työskennellä
geneettisesti muunnettujen kasvien parissa, hänen on
saatava hyväksyntä työllensä kolmessa
eri vaiheessa. Jokainen vaihe on hyväksyttävä
toisista vaiheista riippumatta:
- Niiden laboratorioiden ja hautomakoneiden
hyväksyminen, joissa ensimmäiset kokeet suoritetaan.
- Lupa suorittaa kokeiluja pelloilla
useiden turvatoimenpiteiden mukaisesti.
- Lupa myydä siemeniä maanviljelijöille,
ja kasvattaa niitä pelloilla.
Yrityksillä on lisäksi oltava
lupa geneettisesti muunnetuista kasveista valmistettujen ruoka-aineiden
markkinointiin ja myyntiin.
[Palaa aihevalikkoon]
Onko geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden
maahantuonti laillista?
Suomi
Tämän määrää
EU-laki.
Suomessa ei ole hyväksytty mitään
muita geneettisesti muunnettuja ruokia kuin EU:n sallimia.
Espanja
Tämän määrää
EU-laki.
Espanjassa ei ole hyväksytty mitään
muita geneettisesti muunnettuja ruokia kuin EU:n sallimia.
Iso-Britannia
Tämän määrää
EU-laki.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei
ole hyväksytty mitään muita geneettisesti muunnettuja
ruokia kuin EU:n sallimia.
Portugali
Tämän määrää
EU-laki.
Portugalissa kaikkien muiden GM-ruokien
paitsi soijan ja maissin valmistusaineiden maahantuonti ja
kauppa on tällä hetkellä keskeytetty (lakiasetus
12/2002, helmikuu). Tämä keskeytysaika johtuu siitä,
että vielä ei olla varmoja GM-tuotteiden vaikutuksista
kansanterveyteen ja ympäristöön ja se on tarkoitettu
harkinta- ja tutkimusajaksi.
Ranska
Tämän määrää
EU-laki.
Ranskassa ei ole hyväksytty mitään
muita geneettisesti muunnettuja ruokia kuin EU:n sallimia.
Saksa
Tämän määrää
EU-laki.
Saksassa ei ole hyväksytty mitään
muita geneettisesti muunnettuja ruokia kuin EU:n sallimia.
Tanska
Tämän määrää
EU-laki.
Tanskassa ei ole hyväksytty mitään
muita geneettisesti muunnettuja ruokia kuin EU:n sallimia.
Euroopan Unioni
Tällä hetkellä vain tiettyjä
geneettisesti muunnettujen soijapapujen, rapsin ja sokerimaissin
muotoja saa tuoda EU:n alueelle.
Jos geneettisesti muunnettua ruokaa tai
valmistusainetta ei ole hyväksytty myytäväksi
EU:ssa, sitä ei saa tuoda alueelle.
Tiettyjä ruoka-aineita - jotka ovat
identtisiä vastaavien tuotteiden kanssa, joita ei ole
geneettisesti muunnettu - saa kuitenkin tuoda EU:n alueelle
sillä ehdolla, että EU:lle ilmoitetaan asiasta ja
yhdenmukaisuus dokumentoidaan. Yhtenä esimerkkinä
on geneettisesti muunnettu sokeri, joka on identtinen ei-geneettisesti
muunnetun sokerin kanssa. Rapsin siemenöljy on toinen
esimerkki.
[Palaa aihevalikkoon]
Kuka päättää, mikä
on laillista?
Suomi
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Suomessa asetus geeniteknologiasta (1995)
kattaa geneettisesti muunnettujen aineiden lailliset näkökulmat.
Geeniteknologian lautakunta valvoo geneettisesti muunnettujen
elintarvikkeiden tutkimusta ja kansallinen elintarvikevirasto
valvoo niiden kaupallistumista ja käsittelee uudet elintarvikehakemukset.
Elintarvikeuudistusten lautakunta (The Novel Food Board eli
NFB) myöntää GMO-tuotteiden luvat elintarvikekäyttöön
ja ympäristöministeriö osallistuu ympäristöllisten
vaikutusten arviointiin.
Espanja
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Espanjassa lait säädetään
aina lainsäädäntöelimessä ja luvat
myönnetään hallintoviranomaisten toimesta.
Espanjan laki on erittäin ankara geneettisesti muunnettujen
organismien säännöttämisessä, minkä
vuoksi uusien tyyppien hyväksynnässä pätee
aina ennakkotoimien periaate. Uusien geneettisestä muuntamisesta
peräisin olevien valikoimien kaupallistamiseen vaaditaan
määräys, joka myöntää rekisteröitymisen
ns. kaupallisten tuotteiden rekisteriin (Commercial Varieties
Register), joka julkaistaan tiede- ja teknologiaministeriön
toimesta Virallisessa valtion päivälehdessä
(the Official State Journal). Jotta voidaan selvittää,
mitä muille eri tavalla jalostetuille valikoimatyypeille
tapahtuu, on perustettu tarkastussuunnitelma, joka testaa
kaupallisen mittapuun mukaan sekä sellaisen geneettisen
muuntamisen hyödyn että sen vaikutuksen eläimille
ja kasvilajeille, jotka ovat vieraita viljelykasville. Kun
uusille tyypeille vaaditaan uusi kasvimyrkkyhakemus, tarvitaan
kuninkaallisen asetuksen 2163/1994 mukaisesti käytöstä
ennakkkolupa maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriön
maatalousosaston myöntämän julkisen päätöksen
muodossa. Kuninkaallinen asetus (Royal Decree) ottaa käyttöön
kauppaviranomaisten yhtenäisen yhteisöjärjestelmän
käyttämällä puhtaista kasveista valmistettuja
tuotteita. Lupamenettelyssä määrätään
puhtaista kasveista tehtyjen tuotteiden käyttömäärät
ja - ehdot, jotta niiden riittävä tehokkuus voidaan
taata virallistamisen jälkeen. Menettelyssä käytetään
myös testiä, joka takaa, ettei tuotteissa ole kasveille
tai kasvituotteille haitallisia vaikutuksia (mihin liittyy
jätteiden mahdollinen läsnäolo), eikä
yleisesti ottaen mitään sellaista ympäristövaikutusta,
jota on mahdotonta hyväksyä, eikä etenkään
minkäänlaista haitallista vaikutusta ihmisten tai
eläinten terveyteen, tai pohjaveteen.
Iso-Britannia
Tämän määrää
EU-laki, mutta päätösoikeus on osittain säännötetty
myös valtakunnallisella tasolla.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ympäristöministeri
vastaa toimiluvista, jotka myönnetään geneettisesti
muunnettujen ruokien koeluontoiseen ja kaupalliseen käyttöön.
Ympäristöministeri saa neuvoa ympäristöpäästöjen
neuvoa-antavan komitean (Advisory Committee on Releases to
the Environment eli ACRE) asiantuntijoilta..
Elintarvikestandardiviraston (Food Standards
Agency) nimittämä riippumaton elin suorittaa uusien
elintarvikkeiden arvioinnin. Uusien elintarvikkeiden ja käsittelyiden
neuvoa-antavan komitean (Advisory Committee on Novel Foods
and Processes) jäsenet valitaan edustamaan laajasti oleellista
tieteellistä asiantuntemusta ja tietoa.
Portugali
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Portugalissa ympäristöministeriö
(Environment Institute) vastaa GM-tuotteisiin liittyvistä
EU-lainsäädäntöhakemuksista. Ympäristöministeriö
vastaa myös GM-tuotteisiin liittyvien ympäristöriskien
arvioinnista.
Vaikka kaikkien hakemusten käsittely
on tällä hetkellä Portugalissa keskeytetty,
GM-kasvatuksen sertifioinnista, laadusta ja tutkimuksesta
vastaava virallinen taho on viljelysten suojelun pääosasto
(Directorate-General for the Protection of Cultivars eli DGPC),
joka on osa maatalous-, maaseudunkehittämis- ja kalastusministeriötä.
DGPC suorittaa lisäksi kokeellisia tutkimuksia (ei ole
keskeytetty).
Portugalissa kaikkien elintarviketuotteiden
markkinoille tuomisesta vastaa elintarviketarkastuksen ja
laadun pääosasto (Directorate-General for the Monitoring
and Quality Food Control (DGFCQA), joka on integroitu maatalous-,
maaseudunkehittämis- ja kalastusministeriöön.
Ranska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Ranskassa on otettu käyttöön
laaja-alainen toimintasuunnitelma GMO-tutkimuksen valvomiseksi
ja tuotteiden markkinoimiseksi. Kaikki istutushakemukset tutkitaan
biomolekyyliteknologian komission (Biomolecular Engineering
Commission eli CGB) toimesta. Tämä elin koostuu
tieteen asiantuntijoista ja kuluttajien edustajista sekä
ympäristönsuojeluorganisaatioista.
CGB vastaa GMO-tuotteisiin liittyvien
terveysriskien arvioinnista ihmisille ja ympäristölle
(hyödytön taloudelle tai maataloudelle). Komission
hyväksyntä vaaditaan ennen kuin maataloudesta ja
ympäristöstä vastaavat ministerit myöntävät
luvan. Peltojen on noudatettava tarkkoja rajoituksia (turvaperimetrit
yms.) ja niitä valvotaan ja ne tarkastetaan paikallisten
maatalous- ja metsäviranomaisten toimesta.
Saksa
Pätevä viranomainen, joka käsittelee
kaikki Saksassa jätetyt hakemukset GM-kasvien peltokokeiluista,
on Robert-Koch-Institut Berliinissä, joka toimii yhteistyössä
Saksan liittotasavallan terveysministeriön kanssa. Muut
viranomaiset (The "Federal Biological Research Centre
for Agriculture and Forestry (BBA)" eli ns. liittotasavallan
maa- ja metsätalouden biologinen tutkimuskeskus ja "The
Federal Environmental Agency" (UBA) eli ns. liittotasavallan
ympäristövirasto) käsittelevät lupahakemuksia
ja "Zentrale Kommission für biologische Sicherheit"
(ns. biologisen turvallisuuden keskuskomissio) antaa hakemuksista
kirjallisen lausunnon.
Saksan markkinoille tarkoitettu GM-ruoka
hyväksytään joko Robert-Koch-instituutin tai
liittotasavallan kuluttajien ja eläinlääketieteen
terveydensuojelun laitoksen (the Federal Institute for Health
Protection of Consumers and Veterinary Medicine eli BgVV)
toimesta, tuotteesta riippuen.
Tanska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Tanskassa geenimanipulointiin liittyvät
hakemukset arvioidaan ympäristöministeriön
ja elintarvike-, maatalous- ja kalastusministeriön toimesta.
Kuka arvioinnin suorittaa, riippuu siitä, mistä
hakemuksessa on kysymys.
Ympäristöministeriö päättää,
vapautetaanko geneettisesti muunnettu kasvi ympäristöön
ja markkinoidaanko sitä viljelystarkoituksessa.
Elintarvike-, maatalous- ja kalastusministeriö
päättää, hyväksytäänkö
geneettisesti muunnettu ruoka-aine myyntiin ja markkinoidaanko
sitä kuluttajille.
Tämä pätee silloin, kun
Tanska vastaanottaa hakemuksen yritykseltä sekä
myös siinä tapauksessa, jos Tanskan on arvioitava
toisesta EU-maasta tullut hakemus.
Ennen kuin mitään päätöksiä
voidaan tehdä, hakemus käsitellään oikeudessa.
Esimerkiksi vuonna 2002 säädetyssä Tanskan
kansallisessa ympäristö- ja geeniteknologialaissa
(the national Danish law on Environment and Gene Technology)
on ilmoitettu, että ympäristöministeriön
on kuunneltava asiaankuuluvia viranomaisia, organisaatioita
ja kansalaisia hyväksymiskäsittelyissä, jotka
koskevat geneettisesti muunnettujen elintarvikkeiden vapauttamista
ympäristöön.
Käytännössä Tanskan
metsä- ja luonnonsuojeluvirasto suorittaa ympäristöministeriön
käsittelyt. Tanskan metsä- ja luonnonsuojeluvirasto
antaa hakemusraporttinsa asiantuntijoiden, tutkimuslaitosten,
viranomaisten ja etujärjestöjen harkittavaksi.
Samalla tavalla on käytäntönä,
että Tanskan elintarvike-, kalastus- ja maataloustoiminnan
osasto käsittelee geneettisesti muunnettujen elintarvikkeiden
hakemukset elintarvike-, maatalous- ja kalastusministeriölle.
Euroopan Unioni
Euroopassa geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden laillisuudesta
päättää pääasiassa EU. Jäsenmaiden
on noudatettava kahdenlaisia EU:n määräämiä
ohjeita.
- Direktiivi geneettisesti
muunnetun organismin vapauttamisesta ympäristöön
(nro 2001/18/EC)
- Sääntö
koskien uusia ruoka-aineita ja uusia ruokien valmistusaineita
(nro 258/97)
Jos viranomaiset katsovat, että
geneettisesti muunnetut kasvit aiheuttavat vaaraa ihmisten
terveydelle tai ympäristölle, niitä ei hyväksytä.
Viranomaisten päätös perustuu kyseessä
olevan kasvin tai ruoka-aineen riskinarviointiin.
Kuka hakemuksen käsittelee, riippuu
siitä, mistä hakemuksessa on kyse:
- Peltokokeilut: valtion
hyväksyminen riittää kokeilujen suorittamiseen.
- Myynnit maanviljelijöille:
markkinointihakemus on hyväksyttävä koko
EU-alueelle.
- Myynnit kuluttajille:
tuotteen ominaisuuksista riippuen on noudatettava kahta
pääperiaatetta. Jos ruoka on identtinen vastaavan
tuotteen kanssa, jota ei ole geneettisesti muunnettu, riittää,
että Euroopan viranomaisille ilmoitetaan ruoka-aineen
myynnistä kuluttajille. Yhdenmukaisuudet on kuitenkin
dokumentoitava. Jos geneettisesti muunnetut ruoka-aineet
eroavat vastaavista tuotteista, joita ei ole geneettisesti
muunnettu, ne on hyväksyttävä kaikkialla
EU:ssa ennen kuin tuotteet vapautetaan myytäväksi
supermarketteihin.
EU:lta vaadittava hyväksyntä
käsittää kolme vaihetta:
- Yritys lähettää
hakemuksensa yhteen EU:n jäsenmaahan. Maan asiaankuuluvat
viranomaiset päättävät hakemuksen hyväksymisestä.
- Jos maan viranomaiset
hyväksyvät hakemuksen, se lähetetään
käsiteltäväksi kaikkiin muihin EU-maihin.
- Jos muilla EU-mailla
ei ole mitään lisättävää,
hakemus saa EU:n komission hyväksynnän. Jos jäsenmaat
nostavat vastaväitteitä, päätöksestä
äänestetään.
[Palaa aihevalikkoon]
Onko geneettisesti muunnetut ruoka-aineet
etiketöitävä?
Suomi
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty valtakunnallisella
tasolla.
Suomessa ei ole lisälakeja etikettimerkinnöistä.
Espanja
Kyllä, yhteisön säädöksiä
on noudatettava. Jotta geneettisesti muunnettu siemen voidaan
tuoda markkinoille, vaaditaan EU-asetuksen (Community Regulation
eli CE) 258/97 hyväksyntä uusista elintarvikkeista
ja ruuan valmistusaineista, jos viljelykasvit tai oheistuotteet
tarkoitetaan ihmisten kulutukseen. Tämä ilmoitus
julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehtijulkaisussa
(the Official Journal of the European Communities) ja se säännöttää
tuotteen luvallistamisen sekä kaiken mahdollisen etiketöinnin.
Sellaisten elintarvikkeiden etiketöinnissä, jotka
sisältävät osia tai lisäaineita geneettisesti
muunnetusta organismista, pätee EU-asetuksen CE nos.
49/2000 ja 50/2000 määräämät ehdot.
Ne määrittävät 1 % kynnyksen, joka vapauttaa
etiketöintipakosta, jos asianmukaisesti dokumentoitu
tuote saastuu tahattomasti.
Iso-Britannia
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty valtakunnallisella
tasolla.
Yleisten EU:n määräämien
elintarvikkeiden etiketöintivaatimuksien mukaan ravintoloiden
ei tarvitse noudattaa tuotteiden etiketöintiä, mutta
Iso-Britannian laki geneettisestä muuntamisesta käsittää
myös tällaiset tilat. Siksi geneettisesti muunnettujen
ruoka-aineiden tiedot on ilmoitettava ruokalistassa, kassalla
tai suullisesti henkilökunnan toimesta. Tämä
määräys tuli voimaan 19. syyskuuta 1999.
Portugali
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty valtakunnallisella
tasolla.
Portugalissa GM-kasvit ja ruoka-aineet,
jotka sisältävät GM-kasveja, tai ne on valmistettu
GM-tuotteista, on merkittävä etiketillä EU:n
yleislinjan mukaisesti. Portugalissa ei ole muita lisälakeja
GM-ruokien etikettimerkinnöistä.
Ranska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty valtakunnallisella
tasolla.
Ranskassa kuluttajalakiin (Consumer Code)
on lisätty kaksi asetusta (elokuu 2000 ja lokakuu 2001),
joiden mukaan valmistajien on varustettava sellaiset tuotepakkaukset
etiketillä, joiden valmistus- tai lisäaineet tai
mausteet sisältävät enemmän kuin 1 % GMO:ta.
Etiketissä voidaan ilmoittaa esimerkiksi: "tuotettu
geneettisesti muunnettua maissia/soijaa käyttämällä".
"60 millions de consommateurs" -aikakauslehden tammikuussa
2001 tekemän tutkimuksen mukaan tavallisimmista ruoka-aineista
otetuista 103 näytteestä 36 sisälsi GMO-tuotteita
(alle 1 %), vaikkei siitä ollut merkintää pakkauksessa.
Ainoat ruoka-aineet, jotka eivät
100 % varmuudella sisällä GMO:ta, ovat orgaaniset,
"AB"-merkinnällä (Organic Farming Label)
varustetut tuotteet.
Saksa
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty valtakunnallisella
tasolla.
Saksassa GM-kasvit ja ruoka-aineet, jotka
sisältävät GM-kasveja tai ne ovat niistä
tehtyjä, on merkittävä etiketillä EU:n
yleislinjan mukaisesti. Saksassa ei ole muita tiettyjä
lisälakeja GM-ruokien etikettimerkinnöistä.
Lokakuusta 1998 lähtien elintarvikkeet,
jotka eivät sisällä minkäänlaisia
GM-kasveja ja joiden valmistuaineet eivät ole peräisin
GM-organismeista, voidaan merkitä "ohne Gentechnik"-merkinnällä
("ilman geeniteknologiaa"), jos tuotteen valmistaja
voi todistaa tämän äärimmäisen tarkkojen
määräysten mukaisesti.
Tanska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty kansallisella tasolla.
Myös Tanskassa ravintolat ja vastaavat
liikkeet ovat velvollisia tiedottamaan kuluttajille geneettisesti
muunnettujen valmistusaineiden käytöstä. Ravintolat
voivat halutessaan myös ilmoittaa tiedon ruokalistassa.
Tämä on lausuttu julki Tanskan kansallisessa elintarvikkeiden
etiketöintiä yms. koskevassa tiedotuksessa.
Euroopan Unioni
EU:ssa geneettisesti muunnettuja aineosia
sisältävien tuotteiden etiketeissä on ilmoitettava
geneettisestä muuntamisesta. Toisin sanoen ruoka-aineet,
jotka eroavat vastaavista ei-geneettisesti muunnetuista elintarvikkeista,
on etiketöitävä, koska ne sisältävät
uusia aineksia geenimuuntamisesta peräisin olevien proteiinien
ja geenien muodossa. Samat säännöt pätevät
lisäaineisiin ja mausteisiin.
Ruokia, jotka eivät sisällä
merkkejä geneettisestä muuntamisesta, ei tarvitse
EU:ssa etiketöidä. Ei edes siinä tapauksessa,
että ne olisi valmistettu geneettisesti muunnetuista
kasveista. Valmistajien ei tarvitse esimerkiksi etiketöidä
rapsin siemenöljyä, joka on valmistettu geneettisesti
muunnettujen rapsikasvien siemenistä. Rapsin siemenöljy
ei sisällä uusia aineksia suhteessa sellaiseen öljyyn,
jota ei ole geneettisesti muunnettu.
Jos ruoka-aine sisältää
tahattomasti alle 1 % geneettisesti muunnettua materiaalia,
sitä ei tarvitse etiketöidä geneettisesti muunnetuksi.
Tämä raja (triviaaliusraja) on määritelty
EU:n toimesta kiinteäksi, koska ei-geneettisesti muunnettujen
ruoka-aineiden tiettyä saastumista voi olla vaikea välttää.
Geneettisesti muunnetulla rehulla ruokittujen
eläinten maitoa ja eläintuotteita ei tarvitse EU:ssa
merkitä etiketillä. Tätä tapahtuu, koska
geneettisestä muuntamisesta peräisin olevia materiaaleja
ei voi jäljittää eläimessä.
Saattaa olla, että esimerkiksi rapsin
siemenöljyn tyyppiset ruoka-aineet on tulevaisuudessa
etiketöitävä. Uusi ehdotus etiketöintimääräyksistä
on paraikaa EU:n harkinnassa. Ehdotuksen mukaan kaikki geneettisesti
muunnetuista kasveista valmistetut ruoka-aineet tulisi merkitä
etiketillä myös siinä tapauksessa, että
ruoka-aineet eivät sisällä minkäänlaisia
merkkejä geneettisesti muunnetusta materiaalista. Ehdotus
ei koske sellaisten eläinten lihan etiketöintiä,
joita on ruokittu geneettisesti muunnetulla rehulla.
[Palaa aihevalikkoon]
Otetaanko lain etiikat huomioon?
Suomi
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
EU-lain eettisten kysymysten lisäksi
Suomen laki ei sisällä muuta harkintaa geneettisesti
muunnettujen organismien eettisistä näkökulmista.
Espanja
Ei. Espanjan tämänhetkinen laki
ei sisällä mainintaa eettisistä aspekteista.
Laki rajoittuu elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyen kansanterveyteen
ja ympäristöön.
Iso-Britannia
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Iso-Britannian tämänhetkinen
lainsäädäntö ottaa huomioon ainoastaan
hakijayritysten ja -instituutioiden turvallisuustiedot. Tämä
keskittyy pelkkiin terveydellisiin ja ympäristöllisiin
turvallisuuskysymyksiin. Tällä hetkellä ei
ole olemassa lainsäädäntöä, joka
käsittäisi eettisen näkökulman.
Portugali
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Terveys- ja ympäristöriskien
arvioinnin lisäksi Portugalin laki ei sisällä
mitään tiettyjä viitteitä eettisiin näkökulmiin.
Ranska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Ranskassa GMO:t ovat nostaneet kiivasta
keskustelua valtakunnallisella tasolla. Aktivistit ovat repineet
irti kokeellisesti viljeltyjä kasveja. Muutamat kaupunginjohtajat
kieltäytyvät viljelemästä niitä alueillaan.
Jotkut kampanjoivat kaikkien GMO-tuotteiden käyttöä
vastaan kouluaterioissa. Greenpeace on laatinut listan jälleenmyyjien
ruoka-aineista, joita ei ole merkitty, ja yhdistys tyhjensi
hyllyt, jotka sisälsivät näitä tuotteita.
76 % ranskalaisista kieltäytyy syömästä
GMO-tuotteita. Järkyttyneinä saastuneen veren ja
hullun lehmän taudin skandaaleista ja peläten terveytensä
puolesta ranskalaiset vaativat nyt avoimuutta ja ennalta ehkäisevien
periaatteiden noudattamista ja vaativat, että poliitikkojen
on kuunneltava suuren yleisön mielipidettä. Hallitus
(5 ministeriötä) päättivät järjestää
yleisen keskustelun, joka pidettiin helmikuussa 2002. 36 asiantuntijaa,
230 alasta kiinnostunutta henkilöä ja 130 kansalaista
(mukaan luettuna koululapsia) keskustelivat riskinvalvonnan
järjestelmien kehittämisen mahdollisuuksista, eettisistä
tutkimuksista ja julkisesta tiedosta.
Saksa
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Ihmisten, eläinten, kasvien ja ympäristön
elämän ja terveyden yleisen suojelutarkoituksen
lisäksi (§ 1 "Gentechnikgesetz", geeniteknologialaki)
Saksan geeniteknologialaki ei sisällä mitään
tiettyjä viitteitä eettisistä näkökulmista.
Tanska
Tämän määrää
EU-laki, mutta se on säädetty osittain myös
valtakunnallisella tasolla.
Tanskan ympäristö- ja geenimanipulaatiolakia
muutettiin hiljattain niin, että sopimuskohtaan on sisällytetty
myös eettiset arvot. Laki oikeuttaa lisäksi ympäristöministeriön
asettaa sääntöjä niin, että pääasialliset
päätökset vaativat eettisiä arvoja edustaman
riippumattoman viraston käsittelyn. Lakimuutokset tulevat
voimaan lokakuussa 2002.
Euroopan Unioni
Vuonna 2001 EU avautui ensimmäisen
kerran ehdotukselle, jonka mukaan viranomaiset voivat liittää
päätöksiinsä myös eettisen harkintansa.
Kysymys tuli esille, kun viimeisin EU-direktiivi geneettisesti
muunnettujen kasvien vapauttamisesta ympäristöön
hyväksyttiin.
EU-direktiivi toteaa, että komissio
ottaa käsittelyynsä kaikki vaihtoehdot, joita vaaditaan
geneettisen muuntamisen eettisten näkökulmien neuvonnassa.
Tämä voi tulla esille toisista riippumattomasti
tai muiden, esimerkiksi muiden jäsenmaiden, toiveesta.
Komissio kuuntelee yleisluonteisten eettisten ehdotusten valitsemista.
EU-direktiivi toteaa lisäksi, että
yksittäisten jäsenmaiden on käsiteltävä
kaikki ehdotukset. Ne vaaditaan ohjeiksi geneettiseen muuntamiseen
liittyen.
[Palaa aihevalikkoon]
|
