Geneettisesti muunnettu ruoka herättää monia kysymyksiä. Näihin sisältyy monia eettisiä kysymyksiä, joista jokaisen olisi muodostettava oma näkökantansa.

Etiikkaa on kaikki se mitä me voimme tehdä ja mitä meidän pitäisi tehdä. Se on hyvän ja pahan ja oikean ja väärän välinen ero. Asiakkaana päätät, mikä on etiikan mukaista.

Tässä on muutamia esimerkkejä eettisistä kysymyksistä, jotka liittyvät keskusteluihin geneettisestä muuntamisesta.

Geeniteknologian avulla voidaan esimerkiksi narsissin ominaisuuksia siirtää riisikasviin. Tämän tarkoituksena on kasvattaa riisiä, joka sisältää paljon A-vitamiinia. Narsissi ja riisikasvi eivät pölytä koskaan toisiaan, eivätkä ne vaihda geenejä itsestään.

Myös eläimestä voidaan siirtää ominaisuuksia kasviin. Tämäkään ei tapahdu itsestään luonnossa.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Eivätkö tutkijat leiki Jumalaa muuttaessaan kasvin ominaisuuksia?
• Ja onko oikein muuttaa perinnöllisiä ominaisuuksia?
• Onko oikein hyväksyä muutoksia, jotka eivät voi tapahtua luonnollisella tavalla?
• Ovatko tutkijat oikeutettuja sekaantumaan luonnon miljoonia vuosia kestäneeseen kehitykseen?
• Ja onko oikein, että heidän annetaan vaikuttaa luonnon omaan järjestykseen?

Toisaalta kannattajatkin voivat kysyä:

• Jos ruoka-aineiden geneettinen muuntaminen on epäluonnollista, eivätkö kaikki maatalouden menetelmät ole silloin epäluonnollisia? Tämänpäivän lehmät tuottavat paljon enemmän maitoa kuin ennen, kananpojat kasvavat nopeammin ja kanat munivat edeltäjiänsä enemmän munia.
• Onko maatalouden historiassa ruoka-aineiden geneettisen muuntamisen ja ilman geenimanipulaatiota tapahtuvien viljelykasvien ja karjan muutosten välillä mitään eroa?
• Alkuperäinen sokerimaissi oli noin sormen kokoinen pieni vihannes. Nykyään ne ovat suurempia kuin miehen käsi. Muutos on tapahtunut pelkästään maatalouden kehityksen myötä.
• Eikö geneettinen muuntaminen olekin vain laajentuvaa kehitystä, joka on ilmestynyt vuosituhansien aikana tuotannon laadun takaamiseksi?

Onko geneettisesti muunnettu ruoka vaarallista, vai pelkäävätkö ihmiset sitä vain siksi, että se on uutta?
Emme tiedä vielä geneettiseen muuntamiseen liittyvistä riskeistä.

Saattaa olla, että ruokien geneettinen muuntaminen saattaa olla syy ei-toivottuihin ja suorastaan vaarallisiin muutoksiin. Luonto saattaa vakioitua. Ihmiset saattava sairastua tai heistä voi tulla lisääntymiskyvyttömiä. Emme tiedä tätä vielä varmuudella.

Toisaalta ei esimerkiksi puhelinkaan johtanut epäilijöiden pelkäämiin ei-toivottuihin vaikutuksiin. Epäilijät pelkäsivät puhelimen johtavan ihmisten eristäytymiseen ja etteivät ihmiset enää pitäisi ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa tarpeellisena. Monet väittäisivät nykyään puhelimen päinvastoin yhdistävän ihmisiä lähemmin. Ehkä ihmiset pelkäävät luonnostaan uutta teknologiaa.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Tiedämmekö tarpeeksi geneettisesti muunnetun ruuan turvallisuudesta? Kuinka luotettava on tutkijoiden riskinarviointi liittyen geneettisesti muunnetun ruuan syömiseen?
• Kannattaako meidän ottaa riski ja käyttää geneettisesti muunnettuja ruoka-aineita, jos emme vielä tiedä niiden pitkäaikaisista vaikutuksista?
• Onko oikeudenmukaista vertailla geneettisesti muunnettuja elintarvikkeita keksintöihin kuten puhelimeen? Puhelimilla ei ole lapsia!
• Kannattaako meidän ottaa riski, että altistamme ympäristömme geneettisesti muunnetuille kasveille? Jos ne huomataan myöhemmin haitallisiksi, emme pysty tekemään enää mitään haitan poistamiseksi. Ja vahinko voi levitä, jos kasvit lisääntyvät.
• Ovatko geneettisesti muunnetut elintarvikkeet todellakin välttämättömiä? Onko mitään syitä terveys- ja ympäristöriskin hyväksymiseen, jos pystymme elämään myös ilman geneettisesti muunnettuja ruoka-aineita?

• Eivätkö geneettisesti muunnetut ruoka-aineet ole vain luonnollinen osa ihmisten kehitystä? Kuka pystyisi nykyään kuvittelemaan maailmaa ilman puhelimia?
• Voimmeko sanoa "ei" teknologialle, joka voi vähentää viljelykasvien ruiskutteiden käyttöä ja kehittää terveellisempiä ruoka-aineita vain siksi, että pelkäämme luontoa?
• Onko edes mahdollista ennustaa riskejä maailmassa, joka muuttuu koko ajan?
• Onko kohtuudenmukaista hyväksyä pieni riski, jos edut ovat tarpeeksi suuret? Eikö tämä uhkapeli liity mihin tahansa kehitykseen?

Pitäisikö meillä aina olla oikeus päättää mitä syömme?
Euroopassa elintarvikepakkauksessa on ilmoitettava, jos ruokaa on geneettisesti muunnettu ja jos se sisältää geneettisesti muunnettua ainetta.

Elintarvikepakkauksia, jotka sisältävät tahattomasti vähemmän kuin 1 % geneettisesti muunnettuja aineksia, ei tarvitse etiketöidä. Sama pätee ruoka-aineisiin, jotka on valmistettu geneettisesti muunnetuista kasveista, mutta eivät sisällä geneettisesti muunnettua ainesta.

Maito- ja eläintuotteita, jotka ovat peräisin sellaisista eläimistä, joita on syötetty geneettisesti muunnetulla rehulla, ei tarvitse merkitä etiketillä. Toisin sanoen tuote voidaan valmistaa geneettisen muuntamisen avulla ilman, että kuluttajalle ilmoitetaan siitä pakkauksessa.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Onko oikein, että geneettisesti muunnetusta sokerijuurikkaasta valmistettua sokeria ja geneettisesti muunnetusta rapsista valmistettua öljyä ei tarvitse etiketöidä?
• Ja että geneettisesti muunnetulla rehulla syötettyjen eläinten lihaa ja maitoa ei tarvitse merkitä etiketillä?
• Eikö kaikkein tärkeintä ole kuitenkin se, että me kuluttajina tiedämme, missä geneettistä muuntamista on käytetty, jotta voimme välttää sellaisia tuotteita?
• Eikö kuluttajan pitäisi voida nähdä kaikissa elintarvikepakkauksissa merkintä siitä, onko niiden valmistuksessa käytetty geneettistä muuntamista?

Toisaalta kannattajatkin voivat kysyä:

• Jos geneettisesti muunnetusta sokerijuurikkaasta valmistettu sokeri on identtistä kaikkien muiden sokerien kanssa, eikö kuluttajalle ole samantekevää, onko sokeri valmistettu geneettisen muuntamisen avulla vai ei?
• Jos etiketillä on jokin merkitys, eikö siitä pitäisi pystyä huomaamaan tuotteiden välinen ero?
• Eikö tässä ole kysymys aivan eri keskustelusta? Keskustelusta siitä, kuinka valmistamme ruokamme nykyään ja kuinka haluamme valmistaa ne tulevaisuudessa.
• Onko kohtuullista, että monet elintarvikkeet pumpataan täyteen kemikaaleja, jotka aiheuttavat syöpää ja allergioita?

Kuka omistaa geenit?
Tavallisesti isot monikansalliset yhtiöt rahoittavat geneettisen muuntamisen kehittämisen.

Kun yritys on kehittänyt uuden tuotteen, yritys hankkii sille yleensä patentin. Tämä saattaa tarkoittaa, että maanviljelijä, joka on ostanut geneettisesti muunnettuja siemeniä, ei pysty ilman maksua viljelemään niitä kasveiksi seuraavina vuosina.

Patenttisäännöt vaihtelevat maittain. Euroopassa pätee niin sanottu "maanviljelijän etuoikeus", joka tarkoittaa sitä, että maanviljelijä voi viljellä itse kasvattamiaan geneettisesti muunnettuja siemeniä, mutta hän saa käyttää siemeniä ainoastaan omalla maallaan.

Myös yritykset voivat taata tulonsa omista geneettisesti muunnetuista kasveistaan käyttämällä niin sanottua pääteteknologiaa. Tässä kasvit on muunnettu geneettisesti niin, että niiden siemenet ovat steriilejä. Tämä tarkoittaa, että geneettisesti muunnettu kasvi ei pysty enää lisääntymään. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että maanviljelijöiden on ostettava uusia siemeniä vuosittain.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Onko oikeudenmukaista, että yritykset hankkivat patentit geneettisesti muunnetuista kasveista ja ottavat itselleen niiden oikeudet?
• Onko hyväksyttävää, että yritykset voivat kontrolloida suurimmalta osin sekä geenejä, niiden käsittelyjä että kemikaaleja? Yrityksen on esimerkiksi mahdollista kehittää sekä viljelykasvin ruiskute että geneettisesti muunnettu viljelykasvi, joka on vastustus-kykyinen tälle ruiskutteelle.
• Eikö maapallon biologinen terveys ole kaikkien ihmisten perintöä ja omaisuutta?
• Onko oikeudenmukaista, että pääteteknologia voi pakottaa köyhät maanviljelijät ostamaan uusia siemeniä joka vuosi, vaikka he pystyisivät kasvattamaan omansa ilmaiseksi?
• Onko oikeudenmukaista, että isot yritykset kontrolloivat ja hallitsevat ruokaketjua viljelymaasta ruokapöytään?
• Eivätkö monikansalliset yhtiöt kasvata rikkaiden länsimaisten ja köyhien kehitysmaalaisten välistä eroa entisestään?

Toisaalta kannattajatkin voivat kysyä:

• Kuka sanoo, että yrityspatentteja olisi pelättävä? Jos hinta on liian korkea köyhille maanviljelijöille, isot yritykset eivät yksinkertaisesti pysty myymään siemeniään.
• Onko oikein kieltää teknologia, joka voi antaa meille uusia ja arvokkaita löytöjä?
• Eikö ole kohtuullista, että patenttioikeudet omistavat yritykset maksavat geneettiseen muuntamiseen liittyvät kehittelykulut?
• Voiko olla, etteivät yritykset enää sijoita rahaa kehittääkseen geneettisesti muunnettuja ruokia paremmin ja halvemmalla?
• Eikö olisi järkevää käyttää pääteteknologiaa, joka estäisi geneettisesti muunnettujen kasvien leviäminen lähipelloille ja luontoon?
• Onko sillä merkitystä, kuka tuottaa ruoka-aineet, kunhan ne ovat halvempia ja parempia?

Voivatko rikkaammat maat kieltäytyä pelastamasta köyhiä nälkäkuolemalta?
Suurin osa geneettisesti muunnettujen ruoka-aineiden tutkimuksesta suoritetaan rikkaissa maissa. Jotkut tuotteet on kuitenkin kehitetty auttamaan köyhiä kehitysmaita.

A-vitamiinia sisältävä geneettisesti muunnettu riisi voi auttaa monia köyhiä, jotka muussa tapauksessa sokeutuvat tai kuolevat vitamiininpuutteeseen. Geneettisesti muunnettua maissia voidaan kasvattaa autiomaa-alueilla, mikä antaa köyhille maanviljelijöille suuremman takuun siitä, ettei sato epäonnistu.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Onko oikeudenmukaista, että länsimaat kehittävät tuotteita, joista kehitysmaat voivat tulla riippuvaisiksi?
• Eikö olisi parempi vaihtoehto jakaa maailmassa tällä hetkellä olemassa olevat ruoka-aineet oikeudenmukaisemmin ja kehittää kehitysmaille monipuolisempi ruokavalio?
• Onko lupaus maailman nälkäänäkevien kansojen pelastamisesta vain bioteknologian yritysten kehittämä ovela konsti? Onko se epäilijöille suunnattu temppu, jolla heidät yritetään vakuuttaa geeniteknologian eduista?

Toisaalta kannattajatkin voivat kysyä:

• Onko oikein, että pidättäytyisimme läntisessä maailmassa teknologiasta, jonka avulla voitaisiin pelastaa kehitysmaiden köyhiä nälkäkuolemalta?
• Voimmeko sanoa "ei" geneettisesti muunnetuille viljelykasveille, vaikka ne voisivat auttaa köyhiä maanviljelijöitä viljelemään paremmin? Esimerkiksi viljelykasveilla, jotka pystyvät sietämään kuivia aikoja.
• Eikö meidän pitäisi olla kiitollisia näistä tuotteista, kuten geneettisesti muunnetusta lisäravinteisesta riisistä, joka voi estää sairauksia ja sokeutta?
• Voimmeko kieltäytyä teknologiasta läntisessä maailmassa köyhien kustannuksella?

Pelaammeko venäläistä rulettia ympäristöllä, kun muutamme sitä?
Geneettinen muuntaminen voi kehittää kasveja ja eläimiä, joilla on monia eri ominaisuuksia.

On kehitetty esimerkiksi geneettisesti muunnettu sokerimaissi, joka pystyy tuottamaan hyönteismyrkkyä. Nämä ominaisuudet tarkoittavat sitä, että maanviljelijän ei tarvitse ruiskuttaa hyönteismyrkkyä, joka vaikuttaa myös lähiympäristöön. Välttäessään tuholaistorjunta-aineiden käyttöä maanviljelijä ei saastuta ympäristöä.

Sokerimaissin kasvimyrkky voi kuitenkin vaikuttaa myös muihin kuin haitallisiin eläimiin. Tällä tavalla viattomat eläimet tai kauniit perhoset voivat menettää ruokansa tai jopa kuolla sukupuuttoon.

Epäilijät saattavat kysyä:

• Voimmeko hyväksyä riskin siitä, että siirtyneet ominaisuudet voivat levitä villieläimiin?
• Voimmeko elää ilman, että tiedämme ympäri luontoa levinneiden ominaisuuksien vaikutuksista?
• Entä jos geneettisesti muunnettu kasvi lisääntyy samalla tavalla kuin jänikset, kun ne tuotiin Australiaan? Jänikset aiheuttivat ruokaketjussa valtavia muutoksia. Aivan niin kuin Kaukasuksesta saapunut "vihreä jättiläinen", joka levisi nopeasti Euroopassa tukahduttaen muita kasvilajeja.
• Eikö kehitys ole menossa väärään suuntaan, jos tuotamme geneettisesti muunnettuja kasveja, jotka pystyvät sietämään ruiskutusta? Eikö olisi parempi yrittää poistaa myrkyt kokonaan?

Toisaalta kannattajatkin voivat kysyä:

• Voimmeko sanoa "ei" geneettisesti muunnetuille kasveille, jotka voivat vähentää ruiskutemyrkkyjen käyttöä?
• Koska ympäristömme on muutenkin jännittynyt, eikö meidän pitäisi olla kiitollisia siitä teknologiasta, jonka avulla voimme suojella ympäristöä?