Pitäisikö vanhempien antaa teettää lapsensa mittatilaustyönä?
Olisivatko vanhemmat ja lapset sen seurauksena onnellisempia?
Olisivatko ihmiset näin ollen terveempiä?
Olisivatko ihmiset näin ollen kauniimpia?
Johtaisiko se suurempiin rikkaiden ja köyhien välisiin eroihin?

Pitäisikö tiedemiesten muuttaa syntymättömien lasten geenejä parantaakseen geneettisiä sairauksia?
Onko se oikein?
Onko se luonnotonta?

Nämä kaikki liittyvät kysymykseen siitä, onko lasten suunnittelu lääketieteellisesti oikein vai väärin.

Tässä on muutamia näkökulmia lasten mittatilaustyön puolesta ja sitä vastaan.

Perusteluja lapsen keinotekoisen suunnittelun puolesta

Joidenkin parien ei ole mahdollista saada lapsia, koska lapset syntyvät kantaen geneettistä sairautta, ja kuolevat joko ennen syntymää tai pian sen jälkeen. Tekniikat, joilla alkion geneettistä rakennetta muutetaan, auttavat näitä pareja saamaan lapsia.

Jos haluamme parasta lapsillemme, miksemme siis voisi suunnitella itse omat lapsemme? Geenitekniikoiden avulla voimme estää tiettyjen geeniperäisten sairauksien muodostusta. Näin voimme estää lasta kärsimästä sekä alentaa vanhempien taloudellisia kuluja ja henkistä stressiä, joka aiheutuu sairaan lapsen hoidosta. Tuleeko lapsista ja vanhemmista näin ollen onnellisempia?

Säästämmekö lapsia? Muutamissa tapauksissa, joissa pareilla on ollut lapsi, jolla on ollut vakava verisairaus, he ovat käyttäneet IVF- eli koeputkihedelmöitystä alkion valintaan. Näin he voivat räätälöidä toisen lapsen, joka voi tulevaisuudessa luovuttaa verta tai luuydintä sisarelleen. Tapauksissa, joissa syntynyt lapsi on terve, hän voi auttaa veljeään tai siskoaan pysymään terveenä.

Perusteluja lapsen keinotekoista suunnittelua vastaan

Onko lapsen keinotekoinen suunnittelu kuitenkaan oikein? Näissä tapauksissa vanhemmat ja lääkärit tekevät lapsista elimiä luovuttavia tehtaita. Mitä lapsi tuntee? Lapsi voi ajatella, että isonveljen tai -siskon auttaminen saattoi olla ainoa syy hänen syntymäänsä. Lasta pitäisi rakastaa ja helliä hänen itsensä vuoksi, ei siksi, että hän voi olla hyödyksi muille.

Geenitekniikat ovat erittäin kalliita. Miksi vain rikkaille pitäisi antaa oikeus hävittää geneettiset sairaudet? Tämä voi kasvattaa rikkaiden ja köyhien välisiä eroja.

Jalostammeko tällä tavalla superihmisten lajin, joka halveksii ilman geeniparannuksia syntyneitä? Jo nyt vammaisina syntyneet ihmiset joutuvat kärsimään suvaitsemattomuudesta. Lisääntyykö vammaisten sortaminen jatkossa?

Voi myös olla, että menemme liian pitkälle, ja alamme "korjaamaan" täysin terveitä lapsia. Jos alamme tuhoamaan alkioita niiden sairautta kantavien geenien vuoksi, mikä estää meitä valitsemasta lapsia fyysisten tai psyykkisten ominaisuuksien mukaan?

Tällä hetkellä voimme seuloa ihmisalkioita ja valita niistä ne, joissa ei ole "huonoja" geenejä. Mutta onko uusien keinotekoisten geenien lisääminen tai toisten poistaminen oikein? Nämä geenimuutokset tulevat olemaan pysyviä lapsen jokaisessa solussa.

Geenimanipulaatiolla tehdyt muutokset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Onko vanhemmilla oikeus päättää, mitkä geeniominaisuudet ovat parhaita heidän lapsilleen ja näiden lapsenlapsille? Reagoivatko lapset vanhempiensa valitsemia geenimuutoksia vastaan?

Kuka on vastuussa lapsen geenimuunnoksista? Vanhemmat? Lääkärit? Tai hallitus?

Onko oikein tehdä kokeita lapsilla?

Eläinkokeet ovat osoittaneet, että tämän tapaiset geenimanipulaatiot ovat arvaamattomia. On olemassa suuri riski, että ne johtavat fyysisiin muutoksiin, tai jopa muuttavat lapsen persoonallisuutta. Hiiret, joiden geenejä on vaihdettu tarkoituksena tehdä hiiristä voimakkaampia, muutuivat odottamattomasti erittäin aroiksi verrattuna lajikumppaneihinsa, joiden geenejä ei oltu manipuloitu.

Eräät tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että jos geenimanipulaatio suoritetaan suoraan ihmisessä tai eläimessä, he voivat varmistua paremmin geenin reaktiosta.

Lisätäänkö tulevaisuuden ihmisiin eläinten geenejä yli-inhimillisten kykyjen toivossa? Näin voi todellakin tapahtua. Ihmisen geenejä on siirretty eläimiin jo monen vuoden ajan.